Kuulin eilen ihan hyviä ja piristäviä uutisia. Sen voimin sain silmäni auki normaalista arkitympääntymisestäni ja jaksoin hymyillä iloisesti, katsoa ihmisiä silmiin ja tunsin sisimmässäni vahvuutta ja luottamusta itseeni. Vaikka olinkin väsynyt, mainio olo kantoi loppuillan. Masentavat ajatukset olivat tipotiessään ja tunsin olevani hyvä, pärjäävä ja (omalla tavallani) vahva ihminen.
Onhan näitä oloja ollut, myös näitä hyviä, mutta ei ne kauan kestä. Mistähän löytyisi taikanappi, joka pitäisi tätä, vieläkin jatkuvaa hyvää virettä yllä?
Nyt kun silmäni avautuivat arkilamaannuksestani ja synkkyydestäni, niin huomasin myös kauhukseni, että olen syyllistynyt viime aikoina myös armottomaan nössötykseen. Siis nössönä olemiseen siten, että en ole jaksanut tarttua asioihin ja minun ylitseni olisi voinut kävellä mennen tullen ja pyyhkäistä jalkansakin mennessään - ei ole todellakaan kiinnostanut. Tuo on ollut huono asia, koska se vain ylläpitää väsymystä, lamaannusta ja kiinnostuksen puutetta.
Mielessäni pyörii runsaastikin pohdituttavia asioita, joihin kiinnostaisi tarttua. Taidan nyt kuitenkin keskittyä arkiseen aherrukseen ja hyvän olon ylläpitämiseen.
No comments:
Post a Comment