Yllättävän vahva

Olen useamman kerran törmännyt itsessäni yllättävään vahvuuteen. Minua ei ehkä ensinäkemältä pidetä henkisesti vahvana ihmisenä, mutta minulla on joitain rankkoja kokemuksia, joissa olen "päässyt" testaamaan tätä puolta itsessäni. Ja olen läpäissyt testit.

Pohjalla käyminen ja oman itsensä tutkailu ovat tehneet minusta vahvemman kuin mitä aiemmin olin. Nyt tiedän, missä "romahtamiseni" rajat menevät, ja kun raja alkaa lähestyä, tiedän, miten toimia. Olen tässä matkan varrella oppinut itsestäni ja vahvuudestani paljon ja jos osaisin täysin hyödyntää vahvuuttani, siitä voisi olla paljon hyötyä itselleni ja miksei muillekin.

Yksi keino kasvaa vahvemmaksi ihmiseksi on ollut myös kommunikointi muiden ihmisten kanssa. Kun näkee ihmisiä porskuttavan todella haastavissakin elämäntilanteissa saa ihan toisenlaista näkökulmaa asioihin kuin jos keskustelisi vain itsensä kanssa ja eläisi itseään tuijotellen. Monet oivallukseni olenkin saanut kaikessa hiljaisuudessa muiden elämänkaaria tarkastellen. Se on opettanut mm. sitä, että asiat eivät ole useinkaan niin yksinkertaisia ja yksisuuntaisia kuin miltä ne äkkiseltään näyttävät ja se, mikä näkyy ihmisten elämässä pinnalle, ei välttämättä ole koko kuva totuudesta. Elämä koostuu todellakin mutkikkaasta verkostosta valintoja ja suuntia ja ei ole mikään ihme, jos välillä eksyy.

Harmillista on se, että heikkoutta ei useinkaan näytetä hyväksyvän. Heikkoutta nähdessään monet ihmiset torjuvat ja hylkäävät ja jopa yhteiskuntakin vieroksuu sitä. On aivan kuin elämässä ei olisikaan muuta vaihtoehtoa enää kuin armoton suoritus ja vääränlainen, pinnallinen ja suorituskeskeinen vahvuus.

Minun vahvuuteni on herkkää. Se tunnustelee ympäristöään tarkkaan, etsii paikkaansa, suojaa, toimii tarvittaessa ärhäkkäästikin, mutta enimmäkseen kuitenkin piilottelee. Se ei valehtele, koska valheellinen käsitys omasta liiallisesta vahvuudesta tulee ihan jostain muualta, vääristyneestä minäkäsityksestä ja/tai tarpeesta olla jotain muuta kuin on. Minun vahvuuteni on hyvä ystäväni ja siksi välillä toivonkin, että sitä ei koeteltaisi liikaa.