Thursday, May 08, 2008

Kauneuden perässä juoksemisesta

Olen usein törmännyt miehiin, jotka ovat jossain vaiheessa tuoneet selkeästi esille sen, että heille naisen tärkein ominaisuus on kauneus. Joillekin naisen kauneus on todellakin myös pitkäaikaista parisuhdetta tavoiteltaessa yksi tärkeimmistä asioista.

Tokihan tämä asia on perusteltavissa biologialla: miehet viehättyvät visuaalisesta kauneudesta ja naisen kauneus voi (ei siis välttämättä) kieliä myös terveydestä, mikä on tietysti lisääntymisen kannalta olennainen asia. Parisuhteilussahan on biologiselta kannalta kyse nimenomaan lisääntymisestä, joten tällaisilla asioilla on väkisinkin merkitystä, mutta se on mielenkiintoista, että toisilla nämä seikat painavat vaakakupissa huomattavasti enemmän kuin toisilla. En voi välttyä pohdinnalta, että mikä näitä eroja miesten välillä aiheuttaa.

Miehen omalla "tasolla" ei kokemukseni mukaan ole suuresti väliä: olen tavannut eri kokoisia, komeita, keskinkertaisia ja vaatimattomamman näköisiä miehiä, itsevarmoja pelureita ja arempia hissukoita, jotka ovat tuoneet ulkonäkökeskeisyytensä esille joko heti alkuun tai vasta tuttavuuden myöhemmässä vaiheessa. Toki jos mies on itse ns. hyvännäköinen (makujahan on monenlaisia), ulkonäkökeskeisyys on todennäköisempää. (En kerro nyt pelkästään omista kokemuksistani, vaan ajan myötä nähdystä, koetusta, kavereiden ja tuttavien kokemuksista ja kuullusta.)

Joskus en ole siis hämmästynyt, kun olen tavannut ulkonäkökeskeisen sinkkumiehen: oma "taso" ja kauneuden vaatimus voivat nimittäin olla yhtälö, joka ei kertakaikkiaan toimi. Harmilliseksi asia muodostuu silloin, jos mies ei itse ymmärrä asiaa.

En kiellä sitä, etteikö ulkonäkö näyttelisi jotain osaa ihmissuhteissa. Tokihan fyysinen viehättävyys on tärkeää varsinkin parisuhteessa, mutta mielestäni ihmisissä on viehättävää muukin kuin tiettyyn muottiin puristettu käsitys pelkästä ulkoisesta kauneudesta. Minä esimerkiksi kaihdan ulkonäöllisessä mielessä monia miehiä, joita tiedotusvälineissä sanotaan komeiksi. En viehäty esimerkiksi viimeisimmästä "unelmien poikamiehestä". Hänessä ei ole ulkonäöllisesti mitään sellaista, joka saisi minut huokailemaan ihastuneena. Ei mitään. Minulle miehen viehättävyys koostuu useammasta tekijästä, kokonaispaketista.

Ihminen on kokonaisuus monista asioista ja ominaisuuksista, joten on sääli, jos häntä katsotaan vain yhdestä, todella kapeasta näkövinkkelistä. Takaako ulkonäkö sitä paitsi sen, että suhde kestää myrskyt ja karikot, ja että siinä viihtyisi vuodesta toiseen? Ei. Kai nykyään vain ajatellaan lähinnä sitä, että juurinythetitässäjanyt saadaan maksimaalista nautintoa (eli sitä kauneuden ihastelua tässä tapauksessa).

Minulta on kysytty, että millä perusteella ihmisiä sitten pitäisi lähestyä, jos kuitenkin ulkonäkö on se ainoa asia, joka aluksi näkyy. Hyvä kysymys. En sano, etteikö niitä kauneimpia saisi lähestyä, mutta ehkä ei kannattaisi sulkea silmänsä siltä kirkassilmäiseltä, hymyilevältä, persoonallisen näköiseltä naiselta vain sen vuoksi, että hän ei ole yleisen kauneuskäsityksen mukainen. Ihmissuhteethan ovat aina aluksi tutustumista ja tunnustelua: aina ei todellakaan voi onnistua. Itse asiassa epäonnistumisiahan suorastaan täytyy tulla ja ne pitäisi osata hyväksyä; olisihan se kummallista, jos jokainen ensimmäiseksi tarjolla oleva nainen/mies olisi juuri sopiva.

Minä olenkin ollut hämmästynyt, jos minulle on heti alkuun, minua tuntematta sanottu, että olisin jotenkin "sopiva". Tuohan nimittäin tarkoittaa vain sitä, että olisin sopiva ulkonäöllisesti, ja se ei minua imartele. Minä haluan muunlaista sopivuutta ja kunnollista tutustumista. Itse asiassa, nykyään minä suhtaudun karsaasti miehiin, jotka tulevat kehumaan ulkonäköäni tarkoituksenaan "iskeä" minut. Se on ihan uskomatonta, millaiseksi turn-offiksi tuollainen lähestymistapa on minulle tullut. Olen kai vain jo niin uskomattoman kyllästynyt ihmissuhteiden pinnallisuuteen ja väärien asioiden (eli mm. ulkonäön) perässä juoksemiseen, että saatan suhtautua tällaiseen lähestymistapaan jopa hyvin kylmästikin, ehkä hieman vihamielisestikin.

Minun täytyisi kai nyt muistaa, että joillekin tuollainen pinnallinen parinvalinta sopii ja toisille ei. Minulle tosiaan ei, mutta täytyisi hyväksyä, että meitä on moneen lähtöön. Toisille pitää sallia valinnat, jotka itsestä näyttää käsittämättömän hölmöiltä.

Kirjoitin nyt vain ulkonäkökeskeisistä miehistä, mutta löytyyhän niitä samanlaisia naisistakin.

9 comments:

Tess said...

Fiksuja ajatuksia kirjoittelit ylös. Minusta on aikamoinen sääli, jos rakentaa parisuhteensa pelkän ulkonäön varaan. Raaka tosiasiahan kuitenkin on, että ihminen rapistuu iän myötä, vaikka kuinka harrastaisi liikuntaa ja juoksisi kauneusleikkauksissa. Aikansa kai sitä voi nuorempaankin vaihtaa, mutta sekin tie nousee pystyyn jossakin vaiheessa.

Itse koin joskus huomattavasti nuorempana tosi ahdistavaksi sen, että osa miehistä ei tuntunut haluavan naiselta muuta kuin isot rinnat. Ei lienee vaikea arvata, että itse olin (ja olen edelleenkin) tosi vähäisen rintavarustuksen omaava nainen ja tuollaisia ajatuksia ääneen laukovat miehet saivat minut tuntemaan itseni epänaiselliseksi. Nykyisin se asia ainoastaan huvittaa minua. On niitäkin onneksi, jotka näkevät toisessa muutakin kuin ulkonäön tai rehevän rintavarustuksen...

Minä en kyllä ihan allekirjoita sitä, että pelkästään ulkonäköön kiinnittäisi ensimmäiseksi huomion. Omalla kohdallani olen huomannut, että persoonallisuus ja tietty vetovoima ihmisessä kiinnittää huomion, vaikka tietysti sillä ulkonäölläkin on merkitystä. Useat komeannäköiset miehet sivuutan olankohautuksella ja taas jonkun toisen vähemmän komean miehen silmiin voisi hukkua siltä seisomalta.

PS. Minä olen muuten tavannut elämässäni aika monta miestä, jotka kuvittelevat omasta ulkonäöstään melkoisen suuria, vaikka ovat aika tavallisen talliaisen näköisiä. Olen myös tavannut miehiä, jotka saavat jokatoisen naisen katsomaan kaihoavasti peräänsä, koska ovat melkoisen komeita miehiä. Nämä miehet eivät kuitenkaan itse ole juurikaan tietoisia hätkähdyttävästä ulkonäöstään ja persoonallisuudestaan.

Anonymous said...

Minua taas lohduttaa se, että eri miehet/naiset pitävät erilaisia asioita kauniina/komeina, ja yleensä jokaisessa on jonkun mielestä jotain kaunista tai komeaa.

Pelkkään ulkonäköön perustuvat suhteet ovat minustakin omituisia. Toisaalta tuntuu kyllä siltäkin, että jos toiseen ei muuten kyllästy, niin kyllä sen rupsahtamisenkin kestää ja näkee toisen edelleen kauniina tai komeana.

-mari

Hehkuvainen said...

Hyvin sanottu.

April said...

Hyvä kirjoitus.

Mutta aika usein sen, että sanotaan "ulkonäöllä on merkitystä" luullaan tarkoittavan samaa kuin "miehen/naisen pitää olla kaunis/komea."

Eihän se sitä tarkoita siis VÄLTTÄMÄTTÄ. Itse sanon ulkonäöllä olevan väliä, mutta tarkoitan sillä nimenomaan kokonaisuutta. En hae Mister Finlandia, vaan itseäni ja omaa silmääni miellyttävää. Siis oman oloistani ja -tyylistä. Merkitystä on myös sillä miten itsensä kantaa, miten elehtii, onko siistit ja puhtaat vaatteet. Ulkoisesta olemuksestahan siinäkin puhutaan. Siispä ulkonäöllä on todellakin väliä. Mutta jos tuo kommenttini luetaan "haluan komean" niin silloinhan se toki kuulostaa pinnalliselta. Luulenpa, että tuossa kohtaa tulee useinkin siis silkkoja väärinkäsityksiä..?

Mikä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että on ihmisiä, joiden tärkein kriteeri kumppanin valinnassa on juuri kauneus/komeus.

ipo said...

Mäkin sattumalta just kirjottelin ulkonäkökeskeisyydestä ja tulin sitten lukemaan sun blogia... huomatakseni, että olet kirjoittanut samasta aiheesta!

Mulla on sellanen kokemus miehistä, että todella hyvännäköset eivät ole niin riippuvaisia naisen ulkonäön virheettömyydestä kuin vähemmän hyvän näköset. Joskus olen ajatellut, että eräät vähemmän hyvännäköiset miehet potevat riittämättömyyden tunnetta tms., jota yrittävät kompensoida mahdollisimman kauniilla naisella.

Nan said...

Onpa monta kommenttia :)

Tess: Olet oikeassa tuossa, että ei huomio kiinnity ihan pelkään ulonäköön: Kyllähän se on se kokonaisuus, joka ihmisestä näkyy, eli ulkonäkö + persoonallisuus + tietty vetovoima + se, miten itseään tuo esille. Olen myös tavannut miehiä, jotka kuvittelevat itsestään mahdottoman suuria, ulkonäöllisesti tai muuten ja he sitten saattavat jopa kuvitella, että heillä on "oikeus" saada kaunis nainen. "Hyvä ulkonäkö" on tosiaan asia, joka koostuu monesta asiasta. Hyvä luonnekin kaunistaa. Olen muuten myös tavannut miehiä, jotka pitävät nimenomaan pienistä rinnoista ;)

Mari: Minusta on myös lohdullista se, että eri ihmiset pitävät erinäköisiä ihmisiä kauniina. Vähän huolestuttaa vain se median luoma kuva yhdenlaisesta kauneudesta, koska se voi ajaa liian monet kuvittelemaan, että pitäisi (itsen tai toisen) olla tietynlainen.

April: Usein "ulkonäöllä on väliä" tulkitaan vaatimukseksi siihen, että toinen olisi kaunis/komea, vaikka eihän se kai sitä tosiaan välttämättä tarkoita. On toki joitakin, jotka tosin tarkoittavat nimenomaan sitä. He ovatkin sitten niitä pinnallisempia... Ehkä kannattaisi varmuuden vuoksi käyttää kuitenkin jotain muuta ilmaisua siihen, jos ulkonäöllä on tosiaan itselle väliä ja millälailla. Siten välttäisi virhetulkinnat ;) Onhan minullekin ulkonäöllä jotain väliä, mutta sekin tosiaan vain siinä mielessä, että toinen olisi jotenkin minun tyylinen tai muuten sopiva minulle.

Ipo: Jep. Minusta tuntuu, että erityisesti rikkaat ja vaikutusvaltaiset miehet helposti haluavat kauniin ("tasokkaan") naisen. Tokihan on muitakin vaatimattomamman näköisiä miehiä, jotka saavat kai sitten itsetuntoa lisää esitellessään kaunista tyttöystävää... Ehkä jotkut tavalliset/komeahkot JA fiksut miehet välttelevät kaikkein kauneimpia naisia pitäessään heitä epäluotettavina ja helposti muiden miesten vietävissä olevana?

loottu said...

muttas kumminki suurin osa hakee pitemmän päälle sisäistä kauneutta.

jos itse lähtisin "iskeen" jotakuta niin voisin ensiksi "vahingossa" kehua ulkonäöllisesti,tällä näin näyttäisin hänelle että olisin kiinnostunut.

sitten myöhemmin saada tietää hänen personaalisuudesta yms

Nan said...

Loottu: niinhän se on, että se ulkoinen olemus näkyy ensin. Kai monia miehiä kuitenkin kiinnostaa naisen persoonallisuuskin. Toivottavasti ainakin ;) Sitähän kuitenkin tarvitsee pystyä sietämään sitten arkenakin, jolloin ulkoinen kauneus alkaa muuttua (en sano, että rapistua, koska vanhempanakin voi olla kaunis). Onhan se sitä paitsi kiva, jos puolison kanssa on kivaa!

Nan said...

Niin joo, persoonallisuuteen tutustuminenhan kestää piiiitkän aikaa.