Varmaan yksi yleisimmistä tavoista tappaa ihmissuhde on vaieta se kuoliaaksi. Toisin sanoen sulkea toinen kokonaan pois omasta elämästä ja jättää reagoimatta toisen yhteydenottoihin. Minusta näyttää siltä, että yhdelle kaverisuhteelleni on käynyt näin varmaan jo jokin aika sitten, toinen on sulkenut minut ulos elämästään. (Tämä liittyy siis eiliseen kirjoitukseeni.)
En tiedä oikein, mitä ajattelisin. Toisaaltahan tällainen on se helpoin tie: ei tarvitse käsitellä vaikeita asioita, voi lakaista ongelmat maton alle ja jatkaa elämäänsä siitä, mihin se jäikin. Asia on käsitelty ainakin päällisinpuolin eikä sitä "kannata" sen enempää miettiä.
Toisaalta en oikein osaa arvostaa sitä, että yhteydenottoihin jätetään vain kylmästi reagoimatta. Välinpitämättömyys on koleaa ja inhottavaa, vaikka se olisikin helppoa. Ei olisi iso vaiva laittaa takaisin viestiä, että kiitos ja hyvästi, minulle riitti, mutta sitäkään ei haluta suoda ihmiselle, joka kuitenkin on tehnyt toisen ja ihmissuhteen eteen jotain, välittänytkin, vaikka joskus olisi ollut myös väsynyt ja vetäytyvä ja yhteydenpito on ollut hiljaisempaa.
Huonona puolena tässä on nyt myös se, että jos joskus jossain törmään kyseiseen ihmiseen, niin tilanne on tosi kiusallinen. Minun on ainakin vaikea näytellä, että en muka tunne jotakin tuttua ihmistä ja kävellä ohi tyhjin katsein. Se tuntuu tosi typerältä ja naurettavalta. Sikäli olisi parempi, että ongelmat saataisiin jotenkin käsiteltyä, jotta sitten tietäisi, miten toiseen suhtautua jatkossa. Sitten se tyhjin katsein toiseen törmääminenkin voisi olla luonnollista, koska se olisi sovittua.
3 comments:
Otan osaa :/.
Tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa, toivon ihmisiltä rehellisyyttä ja rohkeutta. Joiltakin se ilmeisesti on liikaa vaadittu. Itse en osaa elää selvittämättömien asioiden kanssa. Mutta hankalahan se on yksin yrittää selvittää, jos toinen vain vaikenee.
Tsemppiä!
Kokemukseni mukaan näissä asioissa auttaa aika. Välillä me ihmiset ollaan yksiä moukkia, temmotaan irti ja haetaan etäisyyttä. Tiedetään kyllä, että tökerösti tehdään, mutta silti jatketaan. Kai se on jotain rajanvetoa, itsensä hakemista, pois sulkemista.
Joku joka on muuttunut möröksi saattaa muuttua jonain toisena hetkenä takaisin keijuksi. Mutta antaa toisten mörköillä ilman että itse muuttuu möröksi.
Hehkuvainen: kiitos. Hankaliahan nämä ihmissuhdeasiat ovat. En minäkään oikein osaa elää selvittämättömien asioiden kanssa, mutta pakkotilanteissa tuo tietysti onnistuu.
Alina: jotenkin ymmärrän kyllä moukkamaisuutta ja hankalia ihmisiä. Eihän kukaan jaksa aina olla ymmärtäväinen, ystävällinen ja kuunteleva, vaan välillä tarvitaan tilaa ja tilaisuutta puuskahtaa höyryjä pihalle. Ymmärrän myös sen, että joskus on tarvetta vetäytyä omaan koloonsa. Ei nämä asiat väärin ole, mutta olisihan se mukavaa, jos tökeröä käytöstä jälkeenpäin osattaisiin pyytää anteeksi. Olet oikeassa, että vaikka toinen olisi mörkö, ei itse tarvitse siitä provosoitua ja vastata samalla mitalla.
Kyllä minä ymmärrän hyvin sen, miksi ihmissuhteita vaietaan kuoliaaksi, vaikka en tapaa hyväksykään. Onhan se tässäkin tapauksessa tälle ihmiselle se helpoin ratkaisu, ehdottomasti. En silti kuitenkaan tiedä, että onko tämä hänellekään paras mahdollinen tapa hoitaa ihmissuhdeongelmia... Itseäni lähinnä harmittaa, kun kiva ihminen yhtäkkiä veti herneet nenäänsä asiasta, josta en itse ole mitään oikein tiennytkään/tiedostanutkaan.
Post a Comment