Kommunikointi on vaikeaa. Joskus tuntuu, että vaikka miten asettelisi sanansa, niin silti väärinymmärrysten vaara on liian suuri - siksi toisinaan tekee mieli jättää sanomatta, vaikka tietääkin sen olevan (usein?) huono ratkaisu.
Kommunikoidessa on toki kaksi osapuolta ja molemmilla on vastuunsa. Ei ole tietenkään pelkästään sanojasta kiinni, jos asiat menevät solmuun, vaan vastaanottajan täytyy myös haluta ymmärtää asia oikein. Olen joskus törmännyt siihen, että vastaanottaja nimenomaan haluaa tulkita asioita mielensä mukaan, jotta saa (enemmän) oikeutusta mielipahalleen tai muulle väärin tulkitsemalleen ja siten oikukkaalle käytökselleen. Se on uskomattoman rasittavaa.
Vähintään yhtä rasittavaa on usein se, että toinen tekee tulkinnat omassa päässään jostain asiasta ja käyttäytyy sen tulkintansa mukaan kieltäytyen täysin toisen yrityksestä selittää asiat rautalangasta vääntäen, jotta väärä oikenisi. Toisen halulle väkisin nähdä asiat siten kuin nimenomaan hän haluaa ei kai voi mitään.
Olen toki itse kommunikoijana heikohko ja toivoisinkin, että osaisin ilmaista asiat oikein. Pitäisiköhän kirjoittaa enemmän kirjeitä? En pidä siitä, että tärkeitä asioita jää sanomatta väärinymmärrysten pelossa. Sekin nimittäin synnyttää väärinymmärrystä, mutta miten päästä eroon noista väärinymmärryksistä?
Puhua siis pitäisi, suoraan, puhua ja puhua. Miksi se on minulle niin vaikeaa? Tiedän, että se johtuu siitä, että minä jotenkin alitajuisesti (ja tietoisestikin, myönnetään) kuvittelen, että sanomisillani ei ole oikeutta. Toiseksi pelkään sanovani "tyhmiä" asioita. Ja ennen kaikkea pelkään väärinkäsityksiä ja sitä, että minulle ei anneta tilaisuutta oikaista asiaa, vaan minut tuomitaan väärin perustein.
Tämän kirjoittaessani minusta tuntuu lähinnä, että pelkään ihmisiä ja heidän reaktioitaan. Niin tottahan tuokin on. Ehkä jos en olisi näin yksinäinen, niin en pelkäisi ihmisten reaktioita (eli hylkäämistä) niin paljon ja pystyisin olemaan seurassa rennompi ja vapaammin oma itseni. Nyt yhdenkin ihmisen menettäminen elämästäni olisi iso isku, vaikka tiedänkin, että joskus sukset voivat mennä toisen kanssa niin ristiin, että kannattaisikin vain kävellä pois. Kai oikein sosiaalisilla ihmisillä on sikäli helpompaa, kun heillä on "varaa" menettääkin ystäviä/kavereita.
3 comments:
Niin kovin totta. Kommunikaatio ei ole helppo laji.
Ensin pitää osata sanoa asia niin kuin on tarkoittanut sanoa. Sekään ei aina onnistu. Sitten vastaanottajan pitää konkreettisesti kuulla asia oikein (saattaa epäonnistua) ja sitten vielä tulkita se oikein. Ihan mahdottoman paljon mahdollisuuksia mennä pieleen!
Mutta kyllä kannattaa silti yrittää. Se viestin perillemenemisen riemu on niin suuri, että sen vuoksi kannattaa hiukan kärsiä. Rohkeutta se vaatii, mutta on palkitsevaa.
Etkä sinä mielestäni mitenkään aivan avuton kommunikoija ole :).
Mun mielestä ei oo mitään surullisempaa kun kaverien menettäminen. Enkä saa helposti uusia ystäviä, koska en koe voivani puhua ihmisille. Haluaisin uskaltaa kirjoittaa edes kirjeillä läheisille mitä ajattelen. En voi käsittää miten joitan ei hetkauta yhtään kaverisuhteen loppuminen.
Hehkuvainen: Kiitos :) Joo, kommunikoinnissa on ihan liikaa mahdollisuuksia mennä pieleen! Olen tosiaan huomannut tuon saman, että kommunikointi tekee hyvää; se, että toinen ymmärtää, mitä haluan sanoa ja se, että saan ajatukseni sanottua ovat molemmat palkitsevia. Lisäksi sanomattomat asiat tuppaavat painamaan mieltä.
Midria: En minäkään ymmärrä, miten joitakin ei näytä kaverisuhteiden loppuminen hetkauttavan. Minusta yhdenkin ystävän/kaverin menettäminen on aina kamalaa ja yksi inhottavimmista tavoista on se, että ei enää vastata viesteihin, vaan suljetaan toinen ulkopuolelle ilman mitään selityksiä. Toisaalta voihan usein olla kyse siitä, että toinen ei arvosta minua ihmisenä tai ihmissuhteita yleensäkään ja silloin voi ollakin hyvä kulkea omiin suuntiinsa.
Puhuminen varsinkin uusille ihmisille ON vaikeaa. En minäkään saa helposti uusia ystäviä, mutta ei se mitenkään mahdotonta kuitenkaan ole. Eli ei kannata menettää toivoaan asian suhteen :)
Post a Comment