Olen viime päivinä tavannut todella kiltin ihmisen. Olen ollut ilahtunut hänen sydämen lämmöstään, arkisesta maalaisjärjestään ja mutkattomasta suhtautumisestaan asioihin. En voisi kuvitella hänen tekevän pahaa kenellekään, koska ei hänellä näytä olevan tarvetta moiseen: hän elää vahvasti jalat maan pinnalla, suoden toisille heidän elämänsä ja elämäntapansa. Hänellä on kuitenkin aika terävä kieli, joka kommentoi kärkkäästi ihmisten omituisuuksista, mutta nekin asiat on sanottu hymynkare suupielessä, tosissaan, mutta ei kuitenkaan toista loukaten, koska loukkaamiseen ei ole tarvetta.
Hän on tarvittaessa hyvin avulias, antaa omastaan, vaikka sitäkään ei olisi paljon. Hänellä ei ole tarvetta kerätä itselleen itsekkäästi enemmän kuin tarvitsee, vaan hän hankkii tarvitsemansa ja jättää turhuuden hyvin vähälle. Mutta toista hän voi ilahduttaa jopa turhuudellakin, koska hän suhtautuu lähimmäisiinsä suurella lämmöllä ja huolehtien, ja varsinkin aikaa hän suo, jos lähimmäinen sitä tarvitsee. Häneltä siis tietää varmasti saavansa apua, jos vain pyytää ja hän pystyy auttamaan.
Minua erityisesti ilahduttaa se, että tämä kiltteys on luontaista käytöstä, se tulee pakottamatta ja osana normaalia elämää, pinnistämättä ja teeskentelemättä. Se vain on ja todennäköisesti tulee aina olemaan.
Aidosti kilttien ihmisten tapaaminen sykähdyttää minua aina yhtä paljon. Tulee turvallinen olo.
3 comments:
Toi on joku mielikuvitusolento, pakosti...
Eiku ihanaa, että on vielä kilttejäkin, jee! :)
Aidosti kiltti ihminen on jotain sellaista, mistä kumpuaa sitä keveyttä ja riemua, mitä täällä tarvitaan. Jos jokaisella olisi ainakin yksi kiltti ihminen turvapaitanaan, täällä olisi mukavat oltavat. Parasta on että kiltin ihmisen seurassa voi oppia itsekin lisää kiltteydestä.
Luin jokin aika sitten Stefan Einhornin kirjan Aidosti kiltti. Silloisella työpaikallni kiltteys oli katoava luonnonvara, joten tartuin kirjaan oppiakseni jotain. Maailmassa on paljon kilttejä ihmisiä. He eivät vaan välttämättä pidä meteliä itsestään. Onneksi näin.
PS. Toivottavasti se kiltti ihminen saa jollain tavalla silmiinsä/korviinsa tuon mitä kirjoitit.
No, onhan kilteilläkin ihmisillä nurja puolensa ja myös heille se sallittakoon. Ei aina tarvitse olla sädehtivä, huomioonottava ja kiltti, mutta silti kilteillä ne huonot hetketkään ei enimmäkseen ole toisia kohtaan ikäviä.
Olen samaa mieltä, että jokaisella olisi hyvä olla joku kiltti läheinen, koska yksin täällä on turhan kolkkoa.
Minulla taitaa olla useampikin kiltti ihminen, jonka tunnen. Olen heille tosi kiitollinen heidän kiltteydestään, mutta myös sen vuoksi, että voin heiltä oppia itsekin lisää kiltteyttä. Jos itse saan paljon hyvää läheisiltäni, niin itsenikin tekee mieli tehdä hyvää toisille.
En usko, että tämä kiltti läheiseni saa tuota tekstiäni luettavakseen. Minun on nimittäin vaikea kiittää läheisiäni suoraan siitä, että he ovat olleet hyviä minulle. Pitäisi osata huomioida, mutta opettelen sitä vasta vielä.
Kiitos kirjavinkistä :)
Post a Comment