Kaupassa minä viihdy en

En pidä shoppailusta, en sapuskan enkä minkään muunkaan romppeen. Mielestäni arki on jo ihan riittävän väsyttävää ilman työpäivän jälkeen tapahtuvaa ruuhkassa kulkemista ja jonottamistakin. Joskus, jos minulla on paljon aikaa, saatan pitää ostoksilla käymisestä, mutta silloinkin vain sillä ehdolla, että minun ei ole pakko löytää mitään erityistä, vaan voin vain kierrellä ja katsella. Mieluiten teen kuitenkin jotain ihan muuta, ja tässä haavemaailmassani ruoat ja tavarat ilmestyvät itsestään kotiini. Joopa joo.

Kävin eilen ruokakaupassa niin kuin useimmiten maanantaisin. Tuskastuin yllättävän paljon, en vain jaksa sitä ihmisten sietämistä ja jonottelua siinä vaiheessa, kun olen väsynyt ja nälkäinen ja haluan vain kotiin. Hyvä, että en parkunut epätoivosta. Onneksi minun ei tarvitse mennä kauppaan ainakaan ennen perjantaita.

En ymmärrä niitä perheitä, joista lauantainen jättihyperautomarketissa poikkeaminen koko perheen voimin on kivaa. Saa lykkiä jättikärryjä pitkin loputtomia käytäviä ja karjua lapsille, jotta ne käyttäytyisivät edes joten kuten. Veikkaan tosin, että taitaa noidenkin perheiden perheenjäsenistä aika pieni prosenttiosuus oikeasti haluta sinne kauppaan. Ainakin usein miehet näyttävät vain kävelevän mukana kasvot peruslukemilla naisten hypistellessä joka toista hyllyssä olevaa tuoteta, ja mahtavatko lapsetkaan nauttia - paitsi jos riehuminen ja kirkuminen tulkitaan nauttimiseksi. Minulle tuo olisi silkkaa helvettiä, jos näin rumasti saa sanoa.

Jos minulla on joskus lapsia ja jos olen vielä niin onnekas, että lapsilla on isäkin, niin en missään nimessä voisi kuvitellakaan haluavani koko perheen voimin lauantairuuhkaan jättimarkettiin! Eihän se ole mitään perheen laatuaikaa - kaupassa käyminen on todellakin ikävää pakkopullaa, joka on pakko hoitaa ja mielellään niin harvoin kuin mahdollista. Mieluiten joko menisin kauppaan yksin tai menisin lasten kanssa ulos, kun mies käy kaupassa.

Taitaa kuitenkin olla niin, että erityisesti jotkut perheenäidit nauttivat noista ruuhkalauantaista superhypermarketeissa. Käsittämätöntä. Olen kuullut myös naisista, jotka välttämättä haluavat miehensä mukaan kauppaan joka kerta. En ymmärrä sitä muuten kuin siinä tapauksessa, että molemmat nauttivat ostoksilla käymisestä.

Toisaalta, jos nyt positiivisesti tuumailen asiaa, niin luulisi tämän shoppailuinhoilupuolen minussa olevan miesten mieleen - en nimittäin tunne yhtään miestä, joka pitäisi shoppailusta. Jee. Taitaa tosin tämä puoli olla aika pieni asia parisuhteiden monimutkaisessa vaakakupissa...