Olen viime aikoina opetellut rennompaa otetta elämään. Sitä, että en pingottaisi velvollisuuksieni kanssa enempää kuin on aivan välttämätöntä, hoitaisin toki tarvittavat tehtävät, mutta rima voisi olla hieman aiempaa alempana (työn laadun ja siihen käytettävän ajan optimointi). Yritän pitää myös tarkempaa seulaa sen suhteen, että mikä oikeasti on välttämättä hoidettava velvollisuus ja milloin asia on oikeasti hoidettava. Tähän rennompaan tavoitteeseeni kuuluu myös viime hetken paniikin vältteleminen, koska se on minua suuresti stressaava ja pahoinvointiani lisäävä asia.
Aikataulutus on osoittautunut todella tärkeäksi. Olen muutamia opiskelujuttuja hoidellut nyt jo, vaikka mikään kiire ei olekaan. Yhteen tenttiin lukemisen aloitin jo kuukauden ennen tenttiä, käytännössä lukemalla melkein joka ilta jotain kokonaisuuksia. Onhan tässä se riski, että unohdan asioita ennen tenttiä, mutta toisaalta ehdin lukea samoja asioita useaan kertaan. Nyt kun tentti on lähestymässä, minulla ei ole mitään aikomusta lukea edellisenä iltana erityisen paljon. Jos tentti ei mene läpi, ainahan voi mennä uusintoihin.
Olen priorisoinut tekemisiäni reilusti: tämä näkyy erityisesti siivouksen vähenemisenä, mikä ei ole pelkästään myönteinen asia. Ei kodissani mikään kaaos kuitenkaan ole, kun siivoan lyhyemmissä pätkissä kuin aiemmin: toissa päivänä tiskasin ruokaa laittaessani ja eilen nostelin hieman tavaroita pois lattialta. Jonain päivänä vaihdan lakanat. Hiljaa hyvä tulee. Siivoan suuremmin vasta kesällä, kun on paremmin aikaa ja sitä on mukava suunnitella jo nyt.
En ole kuitenkaan tinkinyt mielihyvää tuottavista asioista. Eilen minun olisi pitänyt tehdä yhtä opiskelujuttua, mutta päätinkin mennä hiihtämään. Miksi suotta raatamaan (yksi elämä ja sitä rataa), kun olo on sellainen, että ulos tekisi mieli ja liikettä kaipaisi? Täytyy sanoa, että hiihtolenkissäni oli elämisen makua. Minua hymyilytti tuulen hivellessä kasvojani ja nautin raikkaasta ilmasta, lumisesta maisemasta ja kehoni liikkeistä. Tuo hetki oli juuri sillä hetkellä elämää. Opiskelukin on oikeana hetkenä elämää, kyse on ajoituksesta. Toivottavasti ajatukseni siitä, että tekee oikeita asioita oikeaan aikaan kantaa.
No comments:
Post a Comment