Viime aikojen vapaa-aikani on ollut jo aidosti uuvuttavaa. Olen ryntäillyt sinne ja tänne hoitelemaan asioita ja siivonnut ja järjestellyt kotona oikein urakalla. Ei ole todellakaan ollut montaa hetkeä, että olisin vain ollut, lueskellut, katsellut telkkaria tai muuten antanut ajan vain kulua. Eilenkin pyöräilin noin 20 kilometriä asioita hoidellessani sen lisäksi, että iltaani kuului muutakin tekemistä. Oikeasti alkaa jo uuvuttaa, fyysisestikin!
En ole vielä saanut kotia ihan täysin mallilleen ja hoidettavia asioita on vieläkin ihan jonoksi asti, mutta nyt alkaa olla pakko hellittää. Minulla alkaa jo muutkin (arkisemmat) askareet painaa päälle sen verran, että kun nyt kodin saa jollekin mallille, niin loput hommat saa odottaa kesää. Levollekin täytyy alkaa nyt suomaan aikaa.
Kroppakin, tai tarkemmin ottaen selkänikin on innostunut oikuttelemaan. Oikean lavan seutuvilla on lihas (?), joka on alkanut jotenkin "krampata". Minulla ei ole koskaan tietääkseni ollut kramppia, joten en tiedä miltä se tuntuu, mutta en oikein tiedä, miten tuota tuntemusta muuten kuvaisi. Kun liikuttaa itseään istuessa pikkiriikkisen "jotenkin", niin tulee jokin vahva ja varsin voimakas, yhtäkkinen kipu: hierominen ja jumppaaminen tuntuu helpottavalta, mutta noiden kipujen välttely on muuten hyvin vaikeaa. Ne näköjään tulee, jos on tullakseen. Ei tuota onneksi koko aikaa ole; eilen tuo oli ongelmana pitkin päivää (erityisesti istuessa), mutta ei enää tänään. "Lihasvaivan" lisäksi minulla on ollut niskassa outoja tuntemuksia rangan kohdalla. Ihmetyttää.
Tänään suon ihan koko illan vain itselleni, rentoutumiselle ja mukaville asioille. Tuskin maltan odottaa. Pitäisi useamminkin harrastaa rentoja hetkiä eikä vain raataa ja raataa kuin hullu. Ei tämä maailma raatamisella valmiiksi tule.
2 comments:
Kyllä itselleen kannattaa suoda vähän aikaa, jos se vain mitenkään on mahdollista :).
Itse olen ainakin vielä todellakin nauttinut siitä, että on kiireisempää kuin vähään aikaan, mutta eihän tämä vielä oikeaa kiirettä ole. Ehdin hyvin käydä lenkillä ja tuijotella tyhjyyteen. Mutta kun sitä on tehnyt jo niiiiin paljon... vaihtelu virkistää :).
Ja kroppa kyllä ilmaisee nopeasti, jos tahti on liian kova. Jännitykset, lukot ja kivut ovat merkkejä siitä, että kaikki ei ole kunnossa. On erittäin hyvä, että tunnistat ne - toivottavasti myös kuuntelet ja otat vakavasti kehosi viestit :). Hemmottele itseäsi!
Juu :) Olen itse asiassa oppinut jo ajankäyttöä siten, että on parempi ollakin. Teen paljon silloin kun teen ja lepoaikoina osaan jopa levätä. Tuntuu hyvältä :)
Ymmärrän hyvin, että vaihtelu virkistää :) Minä kaipaisin paljon aikaa juuri nyt, mutta eihän sitäkään loputtomiin jaksa. Jonkinlainen tasapaino olisi paras, mutta varmaan vaikein saavuttaa ihan siitäkin johtuen, että työelämä yleensä syö paljon aikaa.
On ollut mielenkiintoista huomata se, että nyt kun on taas ollut paljon kaikenlaista askaretta, niin kehokin alkaa pistää vastaan. Se on oikeastaan tosi hyvä, sillä nyt tiedän, että tarvitsen tiettyjä asioita (lepoa, tietynlaista ruokaa yms.) :)
Post a Comment