Kiitollinen

Viimeinen viikko on ollut täynnä monenlaisia itselleni mieluisia aktiviteetteja (ei, en ole lomalla). Tällaisia viikkoja on itselleni viime vuosien aikana osunut harvoin, joten olenkin nyt ihan suunnattoman kiitollinen. Kiitos siis ihanille ihmisille ja mieluisille tekemisille!

Olen päässyt kokemaan pitkäkestoisen liikunnan tuoman terveen uupumuksen ja kehoni sinnikkyyden rajoja positiivisessa mielessä sekä upeaa kannustusta venymään vielä pidemmälle oman kehoni voimin. Olen nauttinut monenlaisista hetkistä ja askareista rakkaassa seurassa, iloiten ja hullutellen, rauhoittuen ja innostuen. Silmäni ovat päässeet nauttimaan kevätauringosta, upeista maisemista, luonnosta ja heräävän kevään tuoksusta.

Olen joutunut hieman pinnistelemään mukavuusalueeni ulkopuolelle (eli olemaan esillä), mutta siten, että kokemus osoittautuikin oikein mieluisaksi ja opettavaiseksi. Olen nauttinut upeita makuelämyksiä hyvässä seurassa ja oppinut uutta ihan kokonaan uudesta ja oudosta asiasta. Olen tavannut läheisiäni ja tuntenut suurta iloa pienten käsivarsien kiertyessä kaulani ympärille.

Olen tavannut ihmisiä, joilla on sydän ja järki paikallaan, nähnyt monta hymyä, kuullut monta kokemusta, huolta, ilon aihetta ja ajatusta. Olen nähnyt kiinnostusta ja välittämistä.

Minulla on ollut toki myös kiire, niin kiire, että olen aivan väsynyt ja ajatukseni vain surisevat päässäni ja on vaikea saada niitä ulos. Pää tuntuu olevan liiankin täynnä kaikkea, mutta antaa olla. Eiköhän ajatukseni ala taas kulkea joskus paremmin - nyt haluan vain olla kiitollinen, kun siihen on hämmentävän runsaasti aihetta.