Tuesday, May 19, 2009

Työelämätaitoja kartuttamassa...

Olen töissä ihmetellyt, että miten voisi olla yhteistyöhaluton siten, että se ei näytä yhteistyöhaluttomuudelta. Miten voisi olla nöyristelemättä näyttäen sopivasti nöyrältä. Miten voisi hoitaa työnsä siten, että jättää ärsyttävän byrokratian ja turhat välikädet pois, niin että se ei näyttäisi mukatärkeiden ihmisten poissulkemiselta tiedonkulussa. Miten hoitaa työnsä tehokkaasti ja järkevästi omaa ammattitaitoaan käyttäen ja näyttää siltä, että kuuntelee ylempiään nyökytellen ja korkeintaan kainoa rakentavaa palautetta antaen.

Miten olla sopivasti epäsosiaalinen näyttämättä epäsosiaaliselta. Miten olla hymyileväinen ja avoin, kun ei ole oikeasti syytä olla hymyileväinen ja avoin. Miten kuunnella kiinnostuneena sellaista, mikä ei ole kiinnostavaa. Miten sietää, kun ei siedä. Miten olla aktiivinen oikealla tavalla (eli juuri kunkin esimiehen suvaitsemalla tavalla) ja niin, että ei vain anna passiivista vaikutelmaa. Miten antaa positiivista palautetta (oman edun vuoksi), kun mielessä on ainoastaan pelkää negatiiviseksi luokiteltavaa palautetta. Miten olla asioista "oikeaa mieltä", kun oikeasti mielipide on "väärä".

Mitenhän lisäksi saisi kanavoitua kaiken kiukun, ärsytyksen ja muun negatiivisen tunnemyllerryksen positiivisesti ja työteon tehostamiseen. Mitenhän saisi suljettua silmänsä ja mielensä kaikelta työelämän tarjoamalta ongelmajätteeltä (kirjoitin alkuun, että kakalta, mutta sillä sentään on positiivisiakin puolia luonnon kiertokulun kannalta).

Kiinnostaisi lukea kirja nimeltä "Työelämän huonontumisen lyhyt historia" (Juha Siltala). Mieli kaipaisi nyt edes jotain ymmärtämistä.

4 comments:

Ipo said...

Taidamme olla samalla veneessä...

Huaah, kun ei meinaa saada pidettyä itseään aisoissa! Meinaa melkein paljastaa, että kaikki ei ole mun mielestä kovinkaan jees ja okei.

Pakko kuitenkin malttaa mielensä ja haudata omat ajatuksensa jonnekin syvimpiin syövereihin. Odottamaan parempia aikoja - koskahan ne koittaa?

Parempia aikoja ainaskin sulle, toivon!

P.S. Se kirja on kuulemma hyvä, en oo vieläkään lukenu, vaikka olis pitäny.

Nan said...

Ei ole kiva vene, ei... :( Itsensä hillitseminen on kyllä aidosti vaikeaa, mutta siinä olisi kyllä aivan pakko onnistua. Parempia aikoja minäkin odottelen ja ennen kaikkea sellaisia, että voisin olla vain oma itseni... Saan varmaankin odotella.

Ikävää, että sinullakin kurjaa työelämässä :(

Kiitos ja parempia aikoja sinullekin!

Anonymous said...

Jos joskus löydät vastauksen noihin kysymyksiin, tai edes joihinkin niistä, kerrothan siitä minullekin?
Taitaa meitä samassa veneessä olevia olla hieman useampia =0)
Itsekin olen työyhteisöni kanssa taistellut ja joskus blogissanikin kirjoittanut tunnelmia töihin paluusta näin noin puolen vuoden saikun päätyttyä...ja ensi kuun alussa sinne pitäisi sitten palata. Liekö liika miettimenen saanut tämän flunssankin puhkeamaan...plääh! Vaikka toisaalta onko ongelmatonta työyhteisöä olemassakaan? Mutta tärkeintä olisi saada olla juuri se oma itsensä!

Ja en muista kuka se herra oli, kun joskus suuren viisauden sanoi, että toisten hallitseminen on valtaa mutta itsensä hillitseminen on vielä suurempaa hallintaa!

Tsemppiä, ja iiiso voimahali...ilman näitä flunssapöpöjä!

Nan said...

NeitiMistyJ: kerron kyllä, jos jonkin ihmeen kautta vastaukset löydän :)

Kyllä meitä tässä laivassa on varmasti ruuhkaksi asti, mutta näistä mietteistä on aivan pakko sulkea suunsa. Pitää vain sietää ja olla hymyilevän kiltti ja nöyrä, jotta työelämässä pärjää edes jotenkin on hyväksytty.

En usko, että ongelmatonta työyhteisöä on. Minulle on ihan selvää, että jotain täytyy sietää, mutta en tiedä, mihin raja olisi vedettävä. Liikaa nimittäin omasta hyvinvoinnistaan ei kannata riistää! En olisi tosin sitä uskonut, että töissä ei voisi olla oma itsensä, mutta niin se vain on, kun peittelemään joutuu. Lisäksi omasta roolista voi muotoutua sellainen (vääristynyt), joka ei itseä miellytä, mutta sen muuttaminen on lähes mahdotonta...

Oikeassa on tuo viisaus. Itsensä hillitseminen on vaikeaa... mutta en tiedä, kuinka paljon olisi hyvä hillitä ja missä määrin höyryjä voisi päästää pihalle? Huomaan nimittäin sen, että kun en päästä höyryjä juuri koskaan pihalle, niitä kerääntyy, ja ne saattaa purkautuakin sitten yllättäen ihme kohtauksena, josta on itsehillintä kaukana :(

En halua hallita toisia, mutta haluaisin olla oma itseni, hillitä itseäni vain sen verran, mikä on tervettä, ja löytää itselleni keinon purkaa negatiivisia, patoutuneita tunteita.

Kiitos tsempeistä ja voimia ja paranemista sinulle! :) On varmasti rankkaa palata töihin pitkän saikun jälkeen... tosin toivottavasti saikku teki tehtävänsä ja jaksat taas.