Monday, December 21, 2009

Luikerteleva ongelma

Minulle on viime viikkojen aikana kehittynyt ongelma, joka vie voimani tällä hetkellä. Kodissani luikertelee melkoinen armeija vyöturkiskuoriaisen toukkia. En tiedä, miten niitä on tullutkin niin paljon! Yritin pitkään sanoa itselleni, että ongelma ei ole pahakaan, mutta nyt kun olen jo jonkin aikaa tappanut niitä useita päivässä (vieläpä kaiken kokoisia), niin minun on luovutettava. On niitä. Niitä ryömii lattioilla, listojen päällä, vaatekaapissani, ruokakaapissani, kylpyhuoneessani - suunnilleen joka paikassa siis. Niillä on mukava koti jossain, jossa ne viihtyvät ja lisääntyvät. Yäk.

Tämä ei olisi niin suuri ongelma, elleivät kaikenlaiset ötökät olisi muuten minulle jättimäinen ongelma. Oikein hävettää tunnustaa, että minulla on aina ollut ötököitä kohtaan sellainen selittämätön kauhu ja inhotus, että sitä ei järjellä pysty selittämään. En pysty katsomaan matoja, saati koskea. Luikertelevaisen näkeminen nostaa paniikkia ja hysteriaa, jonka tiedän olevan järjetöntä, mutta en pysty sitä järjellä hallitsemaan. Näin on ollut aina. Ulkona olevia siedän paremmin, koska siellä niiden kuuluukin olla, mutta että sisälläkin, ei.

Erityisen inhottavaa on se, että nuo ovat tunkeutuneet kotiini, ainoaan turvapaikkaan, mitä minulla on. Siispä en ole pystynyt enää rentoutumaan kotonani yhtään. En koe mitään paikkaa enää omakseni, vaan mahdolliseksi matojen koti- tai ruokailupaikaksi. Inhottaa koskea yhteenkään vaatekappaleeseeni. Eilenkin yksi pötkylä oli keskittynyt nautiskelemaan sukkaani, kun yritin valita reissusukkiani.

Tästä on seurannut se, että en ole nukkunut. Viime yönä nukuin pari tuntia. En ole jaksanut laittaa ruokaa, vaan olen ollut mielummin nälissäni tai syönyt jotain epämääräistä. Minun olisi pitänyt siivota ja myrkyttää hullun lailla, mutta en ole sitäkään saanut tehtyä kuin pienessä määrin. Mieleni pohjalla ahdistaa lisäksi vielä tekemättömät opiskelutyöt, joihin minulla ei ole aikaa. Ja tiedän, tiedän, että ylireagoin, mutta en vain saa mieltäni rauhoittumaan, kun katson kotonani ympärilleni ja näen liikettä.

Yritän olla ajattelematta toissa yötä, jolloin kuulin siipien havinaa ja jonkin kopsahtavan yöpöydän lamppuuni. Ajattelin unenpöpperössäni sen olevan illalla minua ärsyttänyt kukkakärpänen, mutta koska niiden siivet ovat havisseet ja ne ovat kopsahdelleet?! Miten siis pystyn nukkumaan, kun pelkään koko ajan, että ne valtaavat sänkyni? Olen siirtänyt sänkyni pois seinän vierestä ja myrkyttänyt sängyn jalat, jotta toukat eivät ryömisi sänkyyni, mutta mikään ei estä kuoriaista munimasta vaikkapa tyynyyni.

Olen ostanut Bio Kill -merkkistä myrkkyä, joka on osoittautunut tehokkaaksi: suihkuttamissani paikoissa ei ole uutta liikehdintää näkynyt. Ohjeissa sanotaan, että pitäisi ensin siivota perusteellisesti ja sitten myrkyttää, mutta millä ajalla? Tänään otan sen ajan, on pakko tehdä tuo siivous + myrkytys ennen joulua ja joulureissua, jotta joulun jälkeen kotonani ei vallitsisi katastrofi. Pakko. En kysy työnantajani mielipidettä asiaan, minulta lähtee muutenkin jo kohta järki.

Siispä heitän loputkin vaatteeni pihalle, imuroin matot ja heitän nekin pihalle (olkoon siellä reissuni ajan). Imuroin kaapit, lattiat ja listat huolellisesti, ehkä sänkyni ja sohvanikin. Sitten heitän pölypussin roskiin. Seuraavaksi aion myrkyttää kaikki mahdolliset listat ja kolot, joita löydän, ehkä vaatekaappinikin. Samalla yritän pestä ja käydä läpi vaatteitani reissuani varten (mitä onneksi olen jo tehnytkin), jotta en kuljeta "kavereitani" mukanani jouluviettooni. Voi kiitos, että on sentään talvi ja pakkaset!

En usko, että saan koko populaatiota tapettua mitenkään, koska esimerkiksi keittiön kaapistojen alahyllyjä tuskin saa irti (tosin harkitsen jopa noiden alahyllyjen rikkomista). Siellähän ne todennäköisesti sikiävät. Voivathan ne tulla naapuristakin, kun kerrostalossa asun, joten sikälikin vaivannäöstäni ei välttämättä ole kuin hetkellistä iloa. En siis tiedä, mitä teen, jos mönkiminen jatkuu. Ehkä muutan pois. En ainakaan ala elää toukkien kanssa. Seuraava muuttaminenkin tulee olemaan yhtä riemua, kun täytyy pestä ja pakastaa tai saunottaa kaikki kankainen. Onneksi minulla on sentään sauna. Se tuntuu nyt aivan ihanalta henkireiältä ja välttämättömyydeltä.

Tämän ongelman myötä olen päättänyt siis heivata mahdollisimman paljon vaatteitanikin pois, käsittelyn kautta kierrätykseen siis. Ainakin osan vaatteistani laitan suljettaviin muovilaatikoihin, kuten lattianrajassa sijaitsevat sukkani, ehkä alusvaatteeni ja villavaatteeni. En tiedä, mitä muuta sitten...

Menen tietysti myös isännöitsijän puheille, jos toimintani eivät tepsi, ehkä tosin tiedotan naapureitani jotenkin asiasta sitä ennen, kai se olisi reilua. Ehkä joku sanoo, että tällainen ongelma on vain "pikkujuttu", mutta ei se oikein sitä ole, jos niitä toukkia on paljon ja joka paikassa ja ne syövät tekstiileihin reikiä.

Sitkeitä veijareitahan nuo ovat, joten kun niitä nyt kerran on tuohon taloon ilmaantunut, tuskin ne sieltä koskaan mihinkään lähtevät millään myrkytyksillä. Pakko kuitenkin yrittää tehdä jotain, muuten lähtee järki. Olen ihan mielettömän kiitollinen siitä, että pääsen pois kotoa jouluksi! Pääsee nukkumaankin... ja Bio Kill on nykyään paras ystäväni <3

10 comments:

korianteri said...

Asuin ennen vanhassa (kerros)talossa ja noista ja sokeritoukista ei päässyt oikein millään lopullisesti eroon. Kissalle niistä oli iloa, se tykkäsi niitä pyydystellä :=)

Nyt kun olen asunut 2000-luvulla rakennetussa talossa, niitä ei ole onneksi enää näkynyt muuta kuin hyvin harvoin. Sokeritoukkia kävi myrkytysmies muutaman kerran myrkyttämässä; niitä on kuulemma ollut monella täällä.

Minäkin inhoan ötököitä kotona, joten myötätuntoni on puolellasi :=)

Hehkuvainen said...

Voi miten harmillinen tilanne :S. Onpa tosiaan inhottavaa. Ja kyllä kai kellä tahansa olisi sellainen inhottava olo, vaikkei niin varsinaisesti ötököitä ällöisikään.

Kyllähän tuosta tosiaan olisi reilua ilmoittaa, kun joutuvat ehkä myrkyttämään koko talon.

Tsemppiä taistoon!

Anonymous said...

Kuulostaa ällöttävältä ja rauhattomuutesi ja tuhoamissuunnitelmasi ovat hyvin ymmärrettäviä jos sinulla on ötökkäkammo.

Tuo ei tosiaan välttämättä auta, että myrkytät oman kämppäsi, koska ei voi tietää, mistä ne tulevat ja missä pesivät. Todennäköisesti niitä on muuallakin talossa, ja koko talo pitäisi myrkyttää. Ja isännöitsijän velvollisuus on järjestää myrkytyksiä, jos ötökkäongelmaa ilmenee.

Itse en käyttäisi imuria, vaikka pölypussin heittäisikin heti roskiin. Olin kerran yhdessä aiemmassa asunnossa imuroinut noita kuoriaisia, ja sieltä pölypussista löysivät sitten mukavan pesäpaikan.. ei kun koko imuri roskiin..

Maria

trina said...

Voi kamala mikä toukkahyökkäys sinua on kohdannut! Varmasti inhottavaa ja voimia vievää niiden tuhoaminen! Huoltoyhtiöön kantsii olla kyllä yhteyksissä, olen kuullut että voivat tilata ammattilaiset myrkyttämään. Ongelma voi tosiaan piillä koko talossa. Voimia sulle, toivottavasti saat ne lierot kuriin!

Nan said...

Korianteri: kiitos :) Eihän nuo sinällään vaarallisia otuksia ole, mutta tosi rasittavia.


Hehkuvainen: juu, on ikävää olla vieläpä ötökkäkammoinen :( Taidan ilmoittaa isännöitsijälle. Talossa asuu suorastaan yliaktiivisia ihmisiä, joten uskon heitä myrkyttämisen kiinnostavan, kun kiinnostaa pienemmätkin asiat ihan liikaakin.


Maria: uh, onpa kamala tuo imurikokemus :( Ja... luulen, että omalla kohdallani peli on menetetty. En nimittäin muista, koska olen viimeksi vaihtanut pölypussin JA niitä vietävän ötököitä löytyi erityisesti siivouskomerosta. Ja imurini imuteho on ollut... no heikohko :( Eli todennäköisesti imurissani on toisten koti :( Voi itku, kun en ole tiennyt, että noin voi tapahtua. Laitoin nyt imurin jätesäkkiin, suihkutin myrkkyä perään ja vein sen ulos pakkaseen. Pakkasta on toistakymmentä astetta, luulisi yhdyskunnan kuolevan (munat ei tietenkään yhdessä yössä kuole)? Tarkoituksenani on oikeastaan se, että selviäisin kuolleiden toukkien käsittelyllä, kun se on kuitenkin helpompaa kuin elävien. Ehkä minun nyt kannattaa kuitenkin imuroida huomenna..? Eikös tosiaan imurin voi pakastaa (ulkona siis) tai saunottaa? Imurin kanssa saunaan :D


Trina: kiitos! On tämä voimia vievää :( Mieluummin tekisin jotain muuta. Ongelmahan on tosiaan varmaankin koko talossa, mutta jos nyt saisi oman kämpän tilanteen hallintaan, niin että voisi elää ja olla. Ainahan sitten voin etsiä uutta kämppää, jos siltä tuntuu... Ilmoitan tästä kyllä isännöitsijälle, toivottavasti myrkyttävät koko talon, vaikka tuskin se koko kantaa tappaa. Ehkä kuitenkin hillitsisi sen kasvua hieman.


--
Kiitos teille ihanista ja kannustavista kommenteistanne! :)

Anonymous said...

Jos olet jo imuroinut niitä toukkia, niin eipä haitanne imuroida lisää.. Ja varmaan ne kuolee parinkymmenen asteen pakkasessa, eikä imurikaan siitä varmaan pilalle mene, jos laittaa pussissa ulos.

Kyllä noiden talomyrkytysten pitäisi aika hyvin tehota, ja tarvittaessa uudestaan jos ei yksi riitä. Minusta ei kannata kuitenkaan heti muuttaa (tämän takia), koska uudessa paikassa voi olla ihan sama ongelma edessä. Ellei sitten muuta uudenuutukaiseen taloon, jossa ongelma on epätodennäköisempi.

Kuka muuten asuu ala- ja yläpuolellasi? Toivottavasti ei ainakaan se outo kyttääjänaapuri. Osaavatkohan nuo mönkijät liikkua viemäri- ja ilmastokanavia pitkin. Jotenkin tuntuisi todennäköisemmältä niin kuin että tulisivat seinän läpi naapuriasunnosta, jonka kanssa ei ole yhteisiä viemäri- ja ilmastointikanavia.

t. Maria

Nan said...

Maria: kiitos nopeasta kommentistasi :) Niin, en tiedä, meneekö imuri pilalle tuosta ulkoilusta, mutta mitäpä muuta oikeastaan voisin tehdä. Onneksi on talvi. Ei sitä pakkasta ole kai kuin noin 12, mutta eiköhän se ole trooppiselle lajille jo aika paljon.

En nyt välttämättä heti ole muuttamassa tämän asian takia, mutta katsotaan, miten tilanne kehittyy ja jos muuten kiinnostaa.

Jostain luin, että nämä veijarit nimenomaan liikkuvat asunnosta toiseen ilmanvaihtokanavia pitkin ja ovat siksi hankalia.. ja kyllähän niitä keittiössä on näkynytkin.

Ikävä kyllä tämä kyttääjänaapurini (alkoholiin menevä vieläpä) asuu juuri pahimmassa mahdollisessa suunnassa, eli suoraan alhaalla. Epäilinkin heti alkuun, että häneltä ne tulisivat, mutta eihän sitä tiedä. Ei siis auta syyttää, kun todisteet uupuvat. Mahtaisikohan hän antaa myrkyttää kotiaan.. no, tiedä häntä. Onnekseni saattaa koitua yliaktiivinen taloyhtiön hallitus :)

No, huomenna imuroimista ja myrkytystä, jotta myrkyt saavat muhia reissuni ajan. Lisäksi iso läjä kankaisia kamppeitani on parvekkeella pakkasessa. On tämä turhauttavaa :(

Kiitos sinulle tosi paljon. En todellakaan osannut ajatella, että imuri voisi olla tuollainen ongelma...

Anonymous said...

Olen kokenut yhden tuollaisen talomyrkytyksen, ja jos sellainen päätetään tehdä, niin siinä ei kysytä yksittäisen asukkaan suostumusta myrkyttää asunto, vaan myrkytys tehdään kaikissa asunnoissa.

Ei kun siis tietoa niille aktiiviasukkaille - kukaan ei kuitenkaan halua noita ällötysmönkijöitä kotiinsa, ja voihan olla, että jollain naapurillasikin on niitä ongelmaksi asti.

Maria

Ipo said...

Äklöttävää! :(

Kato muuten sen myrkyn käyttöohjeesta tarkasti, että saako huoneistossa ylipäänsä oleskella myrkytyksen jälkeen / kuinka kauan pitää tuulettaa.

Taloyhtiöön kandee (tai oikeastaan pitääkin) ilmottaa. Noita öttiäisiä on niin vaikea saada häviämään vain paikallisesti yhdessä asunnossa myrkyttämällä.

Tsemppiä ötökkätaistoon! Onneks sä pääset ötökättömiin olosuhteisiin joulun viettoon!

Nan said...

Maria: Joo, täytyy tiedottaa asiasta ja siivota ja siivota. Kiitos kannustuksestasi.


Ipo: Joo, onneksi pääsen jouluksi pois :) Tuo Bio Kill on siitä hyvä myrkky, että se on nestemäinen eikä haise, joten sitä kun suihkuttaa, niin se ei leijaille hengitysteihin. En tosin tiedä, onko siitä muuten vaaraa... Olen kuitenkin noudattanut ohjeita. Eihän nuo koskaan terveyttä edistäviä ole.

No, hyvää tässä on se, että tulee ainakin siivottua. Lisäksi opin, että imurin pölypussia kannattaa vaihtaa älyttömän usein, ehkä nyt alkuun jopa joka imuroinnin jälkeen.