Thursday, December 10, 2009

Mats-Eric Nilsson: Petos lautasella

Varasin kirjastosta kiinnostuneena kirjan "Petos lautasella" (Mats-Eric Nilsson), mutta se tulikin nopeammin kuin odotin (toivoin jouluksi) - vain kahden viikon laina-aikansa vuoksi. Siispä kiireiden keskellä jouduin lukemaan kirjan vauhdilla, mutta lukeminen kyllä kannatti.

Mielestäni kirjan paras anti on se, että se on herättelevä. Se on kuitenkin myös aika yksinkertainen ja selkeä, vaikka mielestäni aiheesta saisi varmasti tekstiä huikeitakin määriä! Ehkä tuollainen yksinkertainen kirja kuitenkin toimii herättelytarkoituksessa paremmin. Suosittelen kirjaa, jos vähänkin kiinnostaa se, mitä suuhunsa laittaa. Tästä kirjasta on nimittäin hyvä jatkaa ravintoasioihin perehtymistä.

Minähän olen toki vältellyt lisäaineita jo pitkään ja olen yrittänyt syödä laadukasta ravintoa, tai niin olen luullut. Tiedon lisääntyminen on kuitenkin lisännyt tuskaa: asiat eivät ehkä kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaisia kuin luulisi: en ollut ajatellutkaan, että varsin viattomilta kuulostavat aineet voivat tarkoittaa jotain merkittävää ruoan kannalta. Minulla ei ole enää kirjaa käsissäni, mutta tässä jotain mielenkiintoisia tiedonjyväsiä, joita kirjasta mieleeni tarttui:

- Lisäaineita käytetään korvaamaan aitoa ruokaa. Emulgointi- ja stabilointiaineiden sekä muunnellun tärkkelyksen avulla pyritään jatkamaan luonnollista, oikeaa ruokaa vedellä ja muilla halvoilla aineilla tai korvaamaan "paha" rasva. Tästä mieleeni tuli esimerkkinä ostamani luomukookosmaito: siinä kookosmaidon osuus on 60 prosenttia ja loppu on vettä ja stabilointiainetta, eli tämä on hyvä esimerkki siitä, että jopa luomua saatetaan jatkaa halvemmalla ainesosalla.

- Aromien läsnäolo ruoassa tarkoittaa sitä, että luonnollisia mauntuottajia ei ole ruoassa tarpeeksi (Miksiköhän? Siksi kun ne ovat kalliita? Tai kun lisäaineista tulee ei-toivottua makua?). Aromeja kuitenkin tehtaillaan kuten lisäaineita, mutta jostain syystä, jota en tiedä, niitä ei tarvitse luetella ainesosaluetteloissa. Pelkkä maininta "aromit" riittää, jolloin syntyy helposti kuva viattomuudesta. On olemassa kuitenkin elintarviketeollisuuden yrityksiä, jotka ovat keskittyneet vain ja ainoastaan jäljittelemään luonnollisia makuja keinotekoisin keinoin. Toki jotkut aromit voivat olla luonnollisiakin, mutta halvemmalla pääsee usein muilla keinoin. Aromit ovat siis aivan samaa kauraa kuin E-koodein merkityt aineet, mutta niitä ei tarvitse erotella. Tästä tulee mieleeni pelko, että entä jos pian kehitelläänkin "aromeja", joilla on myös muita vaikutuksia ruokaan, koska niitähän ei sitten tarvitse erotella?

- Kun ruokaa jatketaan aineksella, joka on ravintoaineköyhää (usein vesi ja lisäaineet, sokeri ja tärkkelys), niin voisi kuvitella ravintoarvon laskevan. Eli kokonaisuudessaan syömämme ruoka on sisällöltään köyhempää kuin aiemmin ja tähän kun lisää mahdollisen tehotuotannon aiheuttama ravintoarvon köyhtyminen, niin mitä vaikutuksia tällä on esimerkiksi terveyteen?

- Ruokaan lisätyt vitamiinit ja muut terveydelle hyviltä kuulostavat ainekset saavat tuotteen kuulostamaan terveelliseltä, vaikka kokonaisuus voi ollakin ihan toista. Vitamiineja voi olla vähän ja/tai ne eivät toimi "oikein" eristettynä luonnollisesta yhteydestään.

- Kevyttuotteet ovat tuottajille kultakaivos: halvempaa voi myydä kalliimmalla. Kalliin rasvan korvaaminen halvemmilla vedellä ja lisäaineilla on tuottajille erittäin kannattavaa. Rasvan poistaminen vaikuttaa merkittävästi makuun ja rakenteeseen ja näitä täytyy korjailla, jotta tuotteesta saadaan "herkullinen".

- Leivän leipomisen kustannusten karsimiseksi on keksitty erilaisia tekniikoita, kuten ilman puhaltaminen taikinaan (nostatusaikaa voi lyhentää). Lisäaineilla rakennetaan leipään sellaista rakennetta, mitä kuluttajien kuvitellaan suosivan, ja säilöntäaineilla pidennetään säilyvyyttä.

- Ruoan tuottajat ovat kautta aikojen pyrkineet muuttamaan tuotteita siihen suuntaan, että niiden valmistaminen olisi halvempaa.

Kirjan lopusta löytyy vielä tietoa lisäaineista ja joistakin ruoka-aineista.

Kaiken kaikkiaan kirjan tarjoamat tiedonjyväset ja herättelevä kokonaisuus kiehtovat. Itselleni tuli oikeastaan kurja olo siitä, että todellisuutta "pitää" muokata vain suuremman tuoton vuoksi. Raha, raha, raha... Mikä vika oikeassa ruoassa on? Tiedän toki vastauksen, se on hinta. Tuntuisi kuitenkin tyhmältä maksaa tyhjästä, kun aitoakin ruokaa voi saada. Nämä ovat mutkikkaita asioita.

9 comments:

trina said...

Mielenkiintoiselta vaikuttava kirja. Nykyään alkaa olla entistä vaikeampi saada merketista alkuperäisiä, jalostamattomia aineita, kuten lihaa. Marinoimattomaankin lihaan lisätään vähintään suolaa. Kai se on säilyvyyden kannalta pakko, mutta kovin terveellinen suuntaus tämä elintarvikkeiden käsittelyn runsaus ei ole. Niissä maissa, missä syödään vähemmän jalostettuja ruokia, on vähemmän mm. allergioita. Pitäisi olla kai se oma lehmä, kanoja, possuja, viljapelto ja alkaa kalastaa ja metsästää =)

Päivänsäde said...

Nyt kun olen alkanut syömään entistä terveellisemmin niin myös rahaa on alkanut menemään enemmän. Kummasti terveellisyydestä saa maksaa. :/

Lisäksi olen puolen vuoden ruokaremontin jälkeen siinä inhassa välimaastossa, ainakin maustamattoman luonnonjogurtin suhteen: en vieläkään saa sitä alas ilman mansikoita tms. höystettä ja "normaalit" jogurtit alkavat maistua aivan liian makeilta. *huoh*

Nan said...

Trina: jalostamatonta on tosiaan yllättävän vaikea löytää! Sitten, jos haluaisi ruokansa olevan kasvatettu vielä siten, että eläin ei ole kärsinyt, niin vielä vaikeammaksi menee... On mukava tietää ruoan tuotannosta yhtä ja toista, mutta sen myötä on entistä vaikeampaa tehdä kaupassa valintoja :(



Päivänsäde: olen huomannut ihan saman, että terveellisyydestä saa maksaa :( Myös tuo jogurttiongelma on tuttuakin tutumpi: olen myös "vieroittunut" noista kaupan ällömakeista, joten maustamatonta täytyy höystää. Minä tosin olen ratkaissut ongelmaa mm. tekemällä smoothieita: kun tehosekoittimeen laittaa ainakin banaania ja vaikka jotain marjoja, niin hyvää tulee! Marjat ovat vain kamalan kalliita :(

Pellon pientareella said...

Hyvä juttu, tuli paljon uutta tietoa, kiitos. Täytyypä lukea tuo kirja. Tosin on se niin, että tieto lisää tuskaa. Ehkä kannattaa edetä hitaasti mutta varmasti, ettei tule infoähky ja ahdistus (puhun nyt itselleni, kun näitä muutoksia koko ajan teen).

Nan said...

Pellon pientareella: minustakin on hyvä edetä hitaasti. Liikaa tietoa tai mitä tahansa asiaa kerralla voi ahdistaa, jolloin uupuu tiedon alle. Rauhallisesti edeten ehkä havaitsee oman etenemisensäkin paremmin.

Pellon pientareella said...

Katsoin äsken LIV-kanavalta ohjelman "Mitä ruokamme sisältää". Olen ihan järkyttynyt... Aloin googlettaa ohjelmassa ollutta kirjaa ja sehän on käännetty suomeksi nimellä Hyvä paha lisäaine. Siitä on näköjään tulossa uusi painos tämän vuoden maaliskuussa, joten odotan sinne asti ja sitten ostan sen. Samalla tuli eteen matkalla tämä Petos lautasella -kirja, joka on myös pakko ostaa.

On niin paha mieli. Äitini on aika sairaalloinen, lääkärit eivät löydä mitään. Minä olen ihan varma, että iso syy on ruoassa (einekset ja mm. Aromat-mauste, keinotekoiset makeutusaineet) ja luultavasti viljassa, olen varma että hän on gluteeniyliherkkä kuten minäkin. Paras ystäväni syö huonosti, juo kevytlimsaa litroja ja elintarvikealan ammattilaisena (!) hänelle tämä kaikki tietysti on ihan "turvallista ja haitatonta". Vaaralliset viljat -kirja nostaa myös hiukset pystyyn.

Miten siirtää tätä tietoa muillekin niin, että he oikeasti uskoisivat siihen ja muuttaisivat tottumuksiaan, edes vähän kerrallaan... Huoh.

Nan said...

Harmi, kun minulta meni tuo ohjelma ohi, vaikka seurailenkin Livin tarjontaa, kun siellä näyttää olevan mielenkiintoisia dokumetteja. Minua harmittaa myös nämä ruokajutut... kaupassakin oikein suututtaa, kun lukee tuoteselosteita ja tajuaa, mitä meille yritetään syöttää. Ja useimmathan syövät :(

Minullakin on toisinaan vatsavaivoja, joten minunkin olisi varmaankin hyvä lukea tuo Vaaralliset viljat -kirja. Kiitos vinkistä!

Minuakin harmittaa tosi paljon se, kun näkee, miten erityisesti jo vaivoista kärsivät syövät... kun tosi harva tajuaa, että syömisillämme on tosi iso merkitys! Lisäksi virallisterveellinen ruoka ei tosiaan ole se paras, mikä lisää asian vaikeutta - harva nimittäin uskaltaa kyseenalaistaa "ylhäältä" tulevia neuvoja :(

En yhtään tiedä, miten näistä ruoka-asioista voisi toisille puhua. Se vähä, mitä itse olen yrittänyt, on nostanut vain vastarintaa ja olen saanut itse kuulla olevani ihan väärillä jäljillä, joten ei tee mieli puhua :(

Oletko jo lukenut kirjan " Oikean ruoan puolesta" (Michael Pollan)? Monet ovat kehuneet sitä jopa paremmaksi kuin Petos lautasella. En ole lukenut sitä, mutta luen sen mahdollisimman pian, kun vain saisin sen käsiini!

Pellon pientareella said...

Hei, tuo dokkari näkyy (en tiedä kauanko) ruutu.fi ja sieltä valitset Liv. Pitää sitten lukea tuo Pollanin kirjakin.

Nan said...

Kiitos vinkistäsi. Pitääkin kurkata, onko tuo ohjelma vielä tuolla tarjolla.