Monday, February 08, 2010

Aivan kuin väsyttäisi

Perjantai-illan väsymys on aivan normaalia arkea. Sitä on oppinut sietämäänkin ja silloin oikein odottaa, että lauantaina olisi pirteämpi tekemään kaikenlaista mukavaa. Sunnuntai onkin yleensä jo aika normaali päivä vireyden kannalta, kunnes maanantai taas tuo notkahduksen.

Nyt kuitenkin olin sunnuntaina ehkä jopa väsyneempi kuin perjantai-iltana. Silmiäni kirveli kuin olisin suuressakin univajeessa ja en jaksanut tehdä oikein mitään. Olo oli hyvin omituinen siihen nähden, että ainakin tuntimääräisesti nukuin viikonloppuna riittävästi! Jos olisin kuunnellut oloani, en olisi varmaan juurikaan sängyltäni liikahtanut koko viikonloppuna.

Harmittaa hirmuisesti se, että viikonloppu menee ihan harakoille väsymyksen vuoksi. Vaikka kyllä minulla ihan mukavaakin oli, mutta ei vapaiden nautinto ole täyttä, jos koko ajan joutuu sinnittelemään viimeisillä voimillaan. Tämäkin taisi olla ainakin toinen viikonloppu peräkkäin, kun teemana oli väsymys. Onneksi sentään jonkin verran olen jaksanut ulkoilla, koska se on ollut mukavaa, jos sinne ulos asti vain jaksaa raahautua.

Ajattelen talvilomaani. Jos olen näin väsynyt, se menee ihan pieleen. Ehkä ei pitäisi stressata tällaisista asioista, mutta ei siltä voi välttyäkään. Kun elämä on oikeasti siinä vapaa-ajassa, niin siihen kohdistuu odotuksia. Ei liiallisia, mutta jotain vaihtelua olisi oikeasti mukava saada. Väsyneenä köllöttely ei oikein tunnu siltä kuin eläisi.

Tällä viikolla kuitenkin teen jotain asialle: menen avautumaan väsymyksestäni lääkärille. Uskomatonta, miten sekin voi hävettää niin paljon: minusta tuntuu kuin väsymys ei olisi mikään oikea ongelma, vaan pitäisi jaksaa sinnitellä! Mieleni sanoo minulle, että tämä väsymys on vain keksittyä, kyllä se nukkumalla ohi menee, mutta kun ei se näytä menevän.

Mieleni näyttää pitävän vain fyysisiä vaivoja oikeina vaivoina, vaikka ei se niin ole. Oma elämäni tuntuu myös hieman liian helpolta ollakseen väsyttävää, mutta ei kai asioita voi siten objektiivisesti mitata. Kyseessä on kuitenkin oma henkilökohtainen kokemukseni, vaativa mieleni ja omien voimavarojeni rajallisuus. Tunnen itseni heikoksi, mutta kai se sitten niin onkin. Eikä siinä ole mitään väärää, vaikka siltä tuntuukin.

Nämä ovat vaikeita asioita ja tunteeni risteilevätkin häpeän, pelon ja epäuskon välillä. Järkeni yrittää olla julma ja kieltää väsymykseni, mutta tuntemukseni eivät jaksa enää pakottaa itseäni suorittamaan. On selkeästi aika levon, vaikka en sairasloman saamiseen uskokaan. Mitähän sitten saisin? Uskoisin, että en mitään tai korkeintaan myötätuntoa, mutta sittenhän sen näkee. Kunpa ei nyt vain tuntuisi siltä, että menen sinne ruikuttamaan turhasta.

15 comments:

Pellon pientareella said...

Hienoa, että menet lääkäriin! Tästä alkaa se tunteiden kuuleminen, jota järki yrittää vähätellä ja kieltää? Työuupumuksesta muuten saa enintään 2 viikkoa saikkua, luin juuri jostain että KELA määrännyt näin, joten jos haluat pidempää lomaa, vetoa masennukseen (jota sinulla jossain määrin ainakin lienee myös?).

Nuo häpeän, pelon ja epäuskon tunteet ovat niin tavallisia! Varmaan lähes kaikilla uupuneilla niitä on. Mutta kun asia vain on niin, että ei jaksa. Eikä siihen se nukkuminen viikonloppuisin auta.

Voimia ja uskoa itsen kuuntelemiseen. Hyvä askel tämä.

Anonymous said...

Minustakin on hienoa että menet (vihdoinkin) lääkäärin puheille. Koita puhua niin suoraan kaikesta, mistä kärsit, uupumuksesta, vaikeudesta suoriutua asioista, mielialan laskusta - minusta olet välillä puhunut siitäkin. Koita ylittää oma häpeäsi ja oireittesi vähättely. Mitä suorempaan ja rehellisemmin saat vaivasi ilmaistua, sitä suuremmalla todennäköisyydellä saat sairaslomaa ja tarvitsemasi lepoa ja aikalisää.

terv. Maria

PS. Kerro sitten miten kävi

Hehkuvainen said...

Uuuuh, oooh, hienoa! Onnittelut siitä, että ylipäätään menet/menit lääkäriin! Kynnys on iso, tiedän sen.

Ja lääkärihän ei ota sinua todesta ellet itse ota. Ihan rehellisesti pitää kertoa että nyt tuntuu tosi pahalta. Eikä ikinä koskaan saa vähätellä niitä omia tuntemuksiaan. Se on vaikeaa olla vähättelemättä, mutta yritä kuitenkin.

Toivon kaikkea parasta sinulle!

Pellon pientareella said...

Tuli mieleen vielä kysyä, että syötkö vehnää (ja sokeria)? Minähän kärsin muiden outojen vaivojen lisäksi vuosia jatkuvasta, älyttömän pahasta väsymyksestä. Välillä meinasin kirjaimellisesti nukahtaa pystyyn, ruoan jälkeen, minne vain, rattiin tai töihin. Kun jätin vehnän ja muut gluteeniviljat kokonaan pois kaikissa muodoissaan, olin kahden viikon päästä kuin uusi ihminen! Sekä ulkonäöltäni (naaman ja vatsan turvotus hävisi, naaman punoitus väheni ym. ym.) että jaksamiseltani. Tämä ei tietenkään työuupumusta poistanut, mutta poisti sen sairaalloisen fyysisen uupumuksen. Eli olen gluteeniyliherkkä, joita on arviolta n. 1/11 ihmisistä (lähde: Vaaralliset viljat -kirja). Suosittelen pitämään 2-3 viikon täyden gluteeniviljattoman (ja sokerittoman, maidottoman ja leivinhiivattoman) testivaiheen. Eikä sitä vehnää ja sokeria muutenkaan kannata syödä, niistä ei ole kuin haittaa, eikä ainakaan mitään hyötyä.

Ipo said...

Tsemppiä!!! Jos saat s-lomaa niin jee, jos et saa, niin voisitkohan esim. saada silloin tällöin palkattoman lomapäivän tai puolipäivän esim. "opiskelun" takia?

On kamalaa kidutusta, jos joutuu pitkän aikaa venymään yli jaksamisen rajojen...

Nan said...

Kiitos teille kannustavista kommenteistanne :)
--


Pellon pientareella: mielenkiintoista tuo, että ei "saa" olla uupunut kuin vain kaksi viikkoa. En varsinaisesti tunne itseäni masentuneeksi, vaan uupuneeksi, mutta saan kyllä varsin korkeat pisteet masennustesteistä. Sikäli...

On kyllä vaikea olla kaikkine tunteinensa ja hyväksyä oma uupumus. Toisaalta itsensä parempi kuunteleminen tuntuu oikeasti hyvältä ja tosi oikealta.

Olen myös huomannut ruokajutuilla olevan vaikutusta, vaikka vielä hieman haenkin itselleni sopivaa ruokavaliota. Joskus iltapäivät olivat tosi vaikeita, mutta kun karsin nopeat hiilihydraatit lounaalta, niin olo helpottui. Uupumuksen myötä on ollut vaikea jaksaa keskittyä syömisiin, joten viljojen osuus on kasvanut helposti. Voisi ollakin mielenkiintoista kokeilla olla pari viikkoa viljaton (tai gluteeniton) ja katsoa, miten se vaikuttaa oloon. Olen nytkin vähentänyt viljojen käyttöä ja niistä käytössä on lähinnä kaura, tattari ja ruis(leipä). Tarkka en kuitenkaan ole ollut. Sokeriakin menee nykyään varsin vähän.

Mielenkiintoista kuulla, että ruoalla voi olla noin iso vaikutus hyvinvointiin kuin sinulla on ollut! Tuohan on melkoinen muutos! Hyvä, että aikanaan huomasit asian, tuo kirja kuulostaakin mielenkiintoiselta :)
--


Maria: olet ehdottomasti oikeassa, kannattaa kertoa rehellisesti ja vähättelemättä omat oireet ja tuntemukset. Yleensä vähättelen oireitani, se jotenkin tulee luontevasti, vaikka rehellisyys olisi itselleni parasta. Tällaisista asioista puhuminen on vain erityisen vaikeaa... mutta yritetään!
--


Hehkuvainen: Kiitos :) Otan nyt valtavan askeleen, kun uskallan mennä tällaisissa asioissa lääkärille, mutta alan jo oikeasti olla huolissani oireistani. Toivottavasti lääkäri suhtautuu hyvin, jotta tästä ei jäisi mitään lääkärikammoa.
--


Ipo: kiitos :) Jaksamisen rajojen kolkuttelu pidemmän aikaa ei ole kivaa :( Voisin saadakin tuollaisia lyhyitä vapaita, kun saisin aikaiseksi kysyä (on vaikea saada aikaiseksi yhtään mitään ns. ylimääräistä).

Anonymous said...

Kuulostaa kilpirauhasvaivoilta. Sulla kun tuota lihasheikkouttakin riittää... :)

http://www.poliklinikka.fi/?page=4061383&id=8506168

Anonymous said...

Masennuksesta: sinun ei tarvitse olla täysin lamaantunut masennuksesta voidaksesi todeta olevasi masentunut. Mielialan lasku ja se, ettet koe samaa mielihyvää harrastuksistasi jne. joista olet tottunut nauttimaan ja kokemaan mielihyvää riittää (lievän) masennuksen tunnusmerkiksi. (En tiedä päteekö tämä kohdallasi vai ei..)
Maria

Nan said...

Anonyymi: hui että, noidenkin oireet tuntuvat täsmäävän turhan hyvin!



Maria: kyllä minusta olisi edelleen mukavaa harrastaa (ja harrastankin), mutta väsymys vie ilolta terän. Kun väsyttää koko ajan tolkuttomasti, hauskakaan ei tunnu niin mukavalta kuin voisi tuntua. Mieluiten vain lepäisin (väsymystäni pois). Hankalaa :( Eli voi tämä tuota masennustakin olla.

Anonymous said...

Hmm. myös uupumus voi olla masennuksen merkki, siis sellainen voimakas väsymys, joka ei mene ohi lepäämällä.

Toivottavasti joka tapauksessa saat apua tilaneeseesi!

Maria

Nan said...

Maria: lääkäri oli samaa mieltä. Sain lähetteen verikokeisiin ja sairaslomaa. Saa nähdä, alkaako nyt olo helpottamaan... vähän nuo verikokeet ja niiden tulokset pelottavat.

Anonymous said...

Ihana kuulla! Lepäilehän nyt ihan rauhassa ja hoida itsesi kuntoon!

t. Maria

Ipo said...

Hienoa, että sait mahiksen levätä!

Tietty verikokeiden tulokset jänskättää, mutta onneksi monille fyysisille vaivoille voidaan nykyään tehdä jopa suht helpostikin jotakin - älä siis liiaksi pelkää, jos mahdollista. :)

Anonymous said...

Hienoa että sait sairauslomaa. Kannattaisko myös lopettaa väliaikaisesti joko opiskelu tai jäädä vuorotteluvapaalle töistä että voi keskittyä vain toiseen.
t. Anne

Nan said...

Kiitos mukavista kommenteistanne! :)



Maria: joo, pitää malttaa levätä :) Toistaiseksi väsymys painaa edelleen, vaikka olen nukkunut hyvin. Mukavaa on se, että ajatuksillani on nyt tilaa ja aikaa, joten kaikenlaista on alkanut päässäni pyöriä. Ehkäpä hyvä niin.



Ipo: no joo, en tiedä, miksi jännitän verikokeita noin paljon. Ehkä lääkevastaisuuteni vuoksi. Lepääminen on mukavaa!



Anne: totta puhuen väsymykseni vuoksi opinnot ovat olleetkin nyt alkuvuoden odottamassa voimieni palaamista. Jatkossa minun täytyy todennäköisesti suunnitella paremmin, miten hoidan noita päällekkäisiä asioita. Se olisi ainakin järkevää, kun en usko, että minulla on enää paluuta suorituskoneeksi.