Kiipesin ylös kiipeilyseinää pitkin viime öisessä unessani. Tajusin ylös lähtiessäni, että minua todennäköisesti pelottaa ylempänä, koska minulla on korkeanpaikankammo ja minulla ei ollut turvavarusteita. Siitä huolimatta lähdin kiipeämään.
Niinpä sitten ylempänä tajusin, miten pitkä matka sekä alas että ylös oli, joten minua alkoi huimata ja pelottaa. Koko kehoani kouraisi kauhea pelko siitä, että entä jos putoan. Heräsin tähän kauheaan tunteeseen ja herätessäni olin edelleen vielä korkealla katselemassa alas ja kehoani värisytti inhottavat tuntemukset. Olipa uni. Siitä irtautuminen vei aikaa.
Suunnilleen samanlaista inhottavuutta tunnen silloin, kun olen valinnut jonkin tien, josta paluuta ei enää ole ja tuleva on epävarma. Unessa pelkäsin putoavani, vaikka tavallaan tiesin, että en putoa, jos en pelkää. Sama voisi päteä myös valintoihin: valitsemani tie johtaa kyllä perille, mutta jos alan pelätä ja etsiä turvapaikkaa jostain matkan varrelta, en pääse perille, mutta en takaisinkaan. Jään siis johonkin välille epäröimään ja pelkäämään.
Näin siis yritän tulkita untani. Muutokset vaativat rohkeutta ja pelko on suuri, vaaniva mörkö, jolle ei saisi antaa valtaa. Rohkeuden ylläpitäminen on vaikeaa, koska mörkö on aina valmiina iskemään.
---
On ollut väsynyt viikko. Harrastukset tuovat iloa, mutta rikkovat vuorokausirytmiäni. Hankala tilanne. En haluaisi kuitenkaan karsia elämästäni iloa tuottavia asioita, jotta jaksaisin työelämää. Se tuntuisi kohtuuttomalta.
2 comments:
Nuo kiipeilyunet ovat tutun kuulosia. Aina kun näen sellaisia, elämässä on jotain, minkä koen uhkaksi tai jotenkin tukalaksi, pelottavaksi. Unet voivat kyllä ihmeesti heijastella sisimmän tuntoja.
Uskon myös tuohon, että unet voivat heijastella sisimmän tuntoja. Olenkin viime aikoina nähnyt paljon unia ja monet niistä ovat olleet aika ahdistavia, hmm...
Post a Comment