Sunday, January 31, 2010

Vöitä ja kulkua kohti väljyyttä - viikko 39

Romuprojektini jatkuu edelleen, koska se tuntuu mielekkäältä. Tavaravuoreni pieneneminen tuntuu matkalta jonnekin, vaikka en vielä tiedäkään minne. Keventyneeseen mieleen? Elämään vähemmällä materialla? Eteneminen tuntuu hyvältä, vaikka se ei oikeastaan kotonani mitenkään näykään. Minulla on paljon tavaraa.

Omituista on se, että kun siivosin vaatekaappini nyt vuodenvaihteessa, siellä tuntuu olevan entistä vähemmän tilaa. Tyhjensin hyllyt ja kun laitoin vaatteitani niille takaisin, ne eivät mahtuneetkaan enää. Ei, vaikka sainkin laitettua kierrätykseen jonkin verran vaatteitani. Oikeastaan aika masentavaa :)

Syy on kyllä ihan se, että halusin nyt järjestellä vaatteeni väljemmin, koska kaipaan elämääni muutenkin väljyyttä, tilaa. Tavoitteeni kohtuullistaa/leppoistaa elämääni ulottaa lonkeronsa jo kaappeihinikin - tämä on tavoite, joka on erittäin mieluinen itselleni. Jotain konkreettista ja elämän laatua parantavaa. Hyvä suunta kulkea. Oma.

Valitsin viikon romuprojektipoistoikseni kaksi vanhaa vyötäni. Toivottavasti ne löytävät kierrätyksen kautta uuden kodin, minua ne palvelivat aikansa. En tarvitse niitä enää, minulle jää vielä kovin monta vyötä, ehkä vielä liikaakin.

---

Hyvänä asiana haluan mainita, että viikonloppuni oli rauhallinen ja rentouttava. Pääsin irtautumaan ikävistä ajatuksista ja nautin. Kiitos.

2 comments:

Pellon pientareella said...

Samastun tuohon vaatekomerojuttuun täysin, mäkin haluaisin, että vaatteet olisivat siellä väljästi, ei kasaan ja tiukasta puristettuna, tungettuna. Vaan että näkisi heti, mitä vaatteita kaapissa on, eikä tarttisi kaivella ja kohdata yllätyksiä. Jotenkin se vaikuttaisi mielialaankin, fiilikseen, hassua. Ja että niitä vaatteita olisi vain vähän.

Kiva kuulla että viikonloppusi oli rentouttava ja mukava! :) Samoin täällä, olen kuin uusi ihminen kun vanhat rästivelvollisuudet on hoidettu pois.

Nan said...

Mukava kuulla, että sinullakin oli kiva viikonloppu :) Rästihommien tekeminen helpottaa kyllä kummasti!

En tiedä, miksi tuollainen pienikin asia kuin täydet kaapit tuntuvatkin niin ahdistavilta. Eihän se maata kaada, mutta on jotenkin ikävää. Nykyisessä asunnossani on tosi vähän kaappitilaa, joten se asettaa omat haasteensa, mutta ehkä saisin nyt karsittua edes hieman... :)