Kevääseen ja valon lisääntymiseen näyttää liittyvän mielenkiinnon lisääntyminen vihreää kohtaan. Luonto ei vielä viheriöi, mutta sitä odotellessa voi panostaa vihreään kukoistukseen sisätiloissa.Minä höpsähdin! Olen pitkään haaveillut anopinkielestä ja kun kerran olen päättänyt alkaa toteuttaa haaveitani, marssin kukkakauppaan. Avattuani kukkakaupan oven koin huikaisevan riemuntunteen haistaessani ja tuntiessani lukuisten kasvien kosteuttaman, huumaavantuoksuisen ilman: mahtavaa, saanko ostaa kaikki! En tiedä, mistä se johtuu, että kukkakaupassa mieliala paranee, mutta näin se on.
Minulla ei ole oikeasti tilaa yhdellekään uudelle kasville tällä hetkellä, joten arvelin, että lisäkasvien ostaminen ei enää tunnu missään siinä ongelmassa, joten ostin anopinkielen kaveriksi aivan ihanan pienen pennimuorin, jota mainostettiin varjossa viihtyväksi ja vaatimattomaksi veden suhteen, eli sehän on suorastaan minulle tarkoitettu!
Silmiini osui myös lihansyöjäkasvi, josta kovasti ehdin tovin jo haaveilla: näin sieluni silmin, miten kotonani lentävät "paistit" laskeutuvat nätisti lihansyöjäkasville ja nam, yksi lentävä ongelma vähemmän! Arvelin lihansyöjäkasvin olevan kuitenkin vaikeasti hoidettava, joten jätin ostamatta. Se olisi vähän turhan kallis tapettavaksi huonolla hoidolla ja entä jos lentävät "paistit" jonain päivänä loppuisivatkin?!
En osaa sanoa, miksi olen haaveillut nimenomaan anopinkielestä. Kai siinä on jokin aito huonekasvin olemus, se on kasvien kasvi, vahva, jykevä ja vaatimaton (ainakin veden suhteen, valoa se taitaa vaatia). Myös mummolastani löytyi anopinkieli, joten se herättää kovasti lämpimiä muistojakin. Nyt uusi vihreä perheenjäseneni on kuvasta poiketen saanut uuden ruukunkin ja odottelee lopullista sijoituspaikkaansa. Se on ihana ja samoin on pieni pennimuorinikin lukuisine pienine lehtineen.
Vihreä saa minut huokailemaan innostuksesta. Haluaisin kasvattaa parvekkeellani jotain tänäkin vuonna, mutta en tiedä, mitä se olisi. Vihreät linssit ovat itämässä idätysastiassani. Kukkakärpäset innostuvat herneenversoistani, jotka ovat juuri alkaneet kasvaa.
Kai ihminen on tehty nauttimaan luonnosta ja sen antimista myös tässä muodossa. Minä nautin kasveista ja niiden parissa puuhastelusta. Olisipa minulla joskus oikea pieni puutarha.
8 comments:
Kasvien kasvattaminen ja puutarhassa möyriminen on hyvin terapeuttista. Se tekee ihmiselle hyvää. Toivon että pääset tätä intohimoasi toteuttamaan mahdollisimman paljon! Oletko koskaan vuokrannut kaupungilta viljelypalstaa?
Todella söötti pennimuori muuten! Olen pyytänyt ystävältäni pistokkaan hänen muoristaan, täytyy toivoa että sellaisen pian saan :).
Parvekkeellehan saa rakennettua vaikka miten hulppean ruukkupuutarhan, moneen tasoon mahtuu paljon! Eikä tarvitse kitkeä niin paljon (=jatkuvasti).
Itselläni oli kerran aivan mahdottoman liian iso kasvimaa ja sain pahan yliannostuksen eli kammotuksen... Täällä mulla ei ole kasvimaata vieläkään, vain muutama yrtti ja pari marjapensasta. Ehkä vielä joku päivä. Sitten kun remppa on valmis... Tai ehkä jotain helppoa jo tänä vuonna, jos naapurin isäntä kääntäisi mulle maan traktorilla kasvimaaksi. Saas nähdä.
Ah, ihana kuva! Ihania kasveja, onko mitään kodikkaampaa kuin paljon viherkasveja? Miksi minä aina onnistun tappamaan vaatimattomimmatkin kasvit. :/
Heippa! Vierailin blogissasi joka on aivan ihana! Sinulla on hyviä kirjoituksia ja tunnistan niistä tosipaljon samanlaisia ajatuksia kuin itselläni on asioista : ). Aurinkoista kevättä ja kaikkea hyvää!
Voi, nyt alkoi tehdä mieli kukkakauppaan! Se tuoksu... ahhh! Ja siinä olet oikeassa, että anopinkieli on jotenkin kasvien kasvi. Minulla oli kerran, mutta kuoli - pitäisiköhän yrittää uudestaan :)?
Hehkuvainen: Kasvien kasvattaminen on terapeuttista! En ole koskaan vuokrannut viljelypalstaa, mutta se kuulostaa kiinnostavalta. Pelkään tosin tuollaisen kasvimaan vievän liian paljon aikaa ja toisaalta olisin huolissani, että joku tuhoaa ilkeyttään viljelykseni... Entä jos reissaan hellejakson aikana? On tuo kyllä silti harkitsemisen arvoinen asia :)
Onhan tuo pennimuori tosi söpö, pieni ja pörheä. Toivottavasti osaan hoitaa sitä, jotta se pysyykin kauniina. Minulla ei tuollaista olekaan ollut ennen, joten on mukava tutustua uuteen kasviin. Toivottavasti sinäkin saat omasi :)
Pellon pientareella: joo, parvekkeellehan saa vaikka mitä! Olen kasvatellutkin siellä aiempina vuosina jotain, esimerkiksi tomaatteja menestyksekkäästi ja yrttejä ei-niin-menestyksekkäästi. Hankaluutena on vain se, että parvekkeeni on pääsääntöisesti tosi kuuma, aurinko paistaa siihen melkein koko päivän.
Puutarhanhoito olisikin hyvä saada sellaiseksi, että siihen liittyvä työmäärä olisi juuri itselle sopiva. Liika ei todellakaan ole hyväksi, eihän tarkoitus ole raataa kasvimaalla vielä työn lisäksi! On kai niitä aika helppojakin kasveja, joita kasvatella, että siitä vain jotain kokeilemaan :)
Wind-up toy: hauska nimimerkki sinulla :) Viherkasvit luovat kyllä kotiin aivan ihanaa tunnelmaa ja viihtyisyyttä. Minä pidän :) On minultakin kuollut useitakin kasvia, mutta jotkut tietyt ovat sinnitelleet jo vuosia. Yhteistä sinnittelijöille on hyvä kuivuuden sietokyky. Ehkäpä kannattaa siis vain kokeilla ja etsiä niitä itselle sopivia kasveja :) Tietty asunnon valoisuuskin kannattaa huomioida valinnoissa.
Tytti: kiitos kivasta tervehdyksestäsi! Kaikkea hyvää sinullekin ja paljon valoa päiviisi.
Roskis: Yritä ihmeessä uudestaan :) Ei kai se niin kovin vaativa kasvi voi olla? Selvinnee ajan myötä. On se kyllä ihana vahvuudessaan. Kukkakaupat kyllä tuoksuvat ihanilta, niissä käy mielellään :)
"Olisipa minulla joskus oikea pieni puutarha."
Well, it's alright to be little bitty
Little hometown or a big old city
Might as well share, might as well smile
Life goes on for a little bitty while
Little bitty: :D
Post a Comment