Sunday, October 21, 2007

Reissuhaaveiluja

Olen miettinyt paljon, että mistä haaveilen, mitä haluaisin elämässäni seuraavaksi tehdä. Olen ajatellut, että parisuhde voisi olla kiva tämän sinkkuiluajan jälkeen - mutta olen nyt törmännyt sellaiseen ajatukseen, että ehkä parisuhde ei olekaan se yksi suurimmista haaveista. Haluaisin nimittäin ottaa katkoksen arkeen ja lähteä pidemmälle reissulle. Tehdä sellaisen seikkailutyyppisen reissun.

Parastahan tietysti olisi, jos olisi samasta asiasta kiinnostunut kumppani, jonka kanssa voisimme yhdessä jakaa haaveen. Riittäisi sekin, että olisi joku kaveri tuohon reissuun, mutta todennäköisesti minun täytyisi toteuttaa haaveeni yksin. Kaikkein eniten tarvitsisin siis rohkeutta, että uskaltaisin. Olen kuitenkin melkoinen arkajalka, ja ajatus maailmalla kulkemisesta yksin pelottaa, vaikka kai yksinäinen nuorehko nainen voi yksinkin reissata, jos käyttää järkeään.

Saatan kyllä kokeilla kaverin etsimistä tähän projektiin, mutta tuntuu, että monia kiinnostaa lähinnä kotisohva oman kullan kanssa ja arkinen aherrus. Kai aina kuitenkin kannattaa yrittää. Voihan olla, että en koskaan mihinkään lähdekään, mutta tämä haaveilukin on jo mukavaa. Jos nyt pidän silmäni auki, seurailen vaihtoehtoja, suunnittelen, mietin ja puhun asiasta - ehkä jonain päivänä törmäänkin johonkin sellaiseen asiaan, joka tekee tästä haaveestani niin mahdollisen, että uskallan ottaa rohkean askeleen toteuttamista kohti. Eihän sitä koskaan tiedä.

Tämä haave on kuitenkin niin iso, että minua pelottaa treffailu. On nimittäin todennäköistä, että minulle on tiedossa lähiviikkoina treffit. En juuri nyt halua minkään suhteilun tekevän reissuhaaveiluistani vaikeampaa. Totta puhuen: en ole juuri nyt kiinnostunut suhteilusta sellaisen miehen kanssa, joka haluaa lähinnä söpöä suhteilua ja perheen lapsineen mahdollisimman pian. Minä en ole oikea nainen kenellekään tuollaiseen juuri nyt. Kuitenkin minusta tuntuu, että tuotahan suurin osa miehistä haluaa, eikös?

5 comments:

Anonymous said...

Minä olen ainakin törmännyt mieheen, joka ei halua lasta tai naimisiin, ja aluksi ajattelin, että minäkin haluan samoja asioita. Nyt viiden vuoden seurustelun jälkeen tuntuu oudolta, että mies ei edes halua muuttaa yhteen. Hyvinhän meillä menee, mies on uskollinen ja mukava, ei vaan halua asua enää kenenkään kanssa (kerran eronnut). En tiedä, onko näinkään sitten hyvä.

Anonymous said...

Vielä toinen kommentti tuli mieleen: yksin on ihan mukava matkustaa, saa ainakin tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Toki olisi kiva jutella kokemastaan jonkun kanssa, mutta minä olen kyllä viihtynyt matkoilla yksinkin, vaikka aluksi aina vähän pelottaakin lähteä.

Nan said...

Ei tuokaan kyllä kuulosta hyvältä, että mies on edellisen eron jälkeen sitä mieltä, että mikään lähempi suhde naisen kanssa ei ole mahdollinen (kuten yhteenmuutto). Tietysti, jos tuo molemmille sopii, niin kai se on ok. Toivottavasti teillä menisi asiat kaikesta huolimatta hyvin.

Minä en totta puhuen tiedä, haluanko naimisiin tai lapsia. Tiedän, että en halua noita asioita juuri nyt, mutta tilanne saattaa muuttua. Jotenkin toivon, että haluaisin lapsia jokin päivä... mutta tuon näkee ajan myötä. Sikäli haluaisin lähinnä löytää sellaisen miehen, jolla ei olisi kova vauvakuume, vaan hän suhtautuisi lapsiin vähän niin kuin minäkin: järkevästi ja vaihtoehtoja harkiten.

Minua pelottaa ihan valtavasti ajatuskin yksin matkustamisesta :) Mukava kuulla kuitenkin, että olet pärjännyt ja viihtynyt reissussa yksinkin. Ehkä minäkin uskallan jonain päivänä.

Anonymous said...

Kyllä yksinkin maailmalla pärjää. :)

Itse olen miettinyt tuota seikkailutyyppistä reissua vieraaseen maahan. Välillä se houkuttaa suuresti ja olo on, että tottakai pärjään...sitten tulee nämä entä jos -ajatukset pilaamaan kaiken. Nyt mulla ois tilaisuus lähtä, kun ei ole kumppania näköpiirissä, ja alitajuisesti kai en enää liiku ulkona etsimässä kumppania (tai sit alan vain olla liian vanha...) koska ajattelen sen löytyvän juuri, kun matkalle pitäisi lähtä. (Kyseessä ois sellai max. puolen vuoden reissu.)

Nan said...

Hei Päivänsäde ja kiitos vierailustasi :) Ei tosiaan kannattaisi jumiutua noihin "entä jos" -ajatuksiin, koska niitä on varmasti ihan loputtoman paljon, vaan yrittää kerätä rohkeuden rippeet ja lähteä!

Kuulostaa mahtavalta, että sinulla voisi olla nyt mahdollisuus. Lähde ihmeessä :)