Olen nyt pari päivää voinut huonosti, sekä fyysisesti että henkisesti. En tiedä, mikä pöpö minua vaivaa, mutta olo on outo, väsynyt ja heikko. Lisäksi olen ollut äärimmäisen masentunut ja elämäni on tuntunut turhaakin turhemmalta ja pilalle menneeltä. Olen lisäksi tuntenut olevani tosi huono ihminen.
Viime yön nukuin kuitenkin äärimmäisen hyvin, mikä selvästi on kohentanut oloani. Vaikka oloni onkin vielä jossain määrin toivoton ja fyysisesti heikko, niin jaksan kuitenkin iloita viikonlopusta ja näen muutenkin mieltä painavat asiani todellisemmassa valossa. Enää ne eivät ole vain mustia möykkyjä vaan nyt niissä näkyy myös harmaan sävyjä, mikä tuo pienen häivähdyksen toivoa raskaaseen mieleeni.
Olen oivaltanut, että olen ollut viime aikoina ollut aika vetäytyvä. En ole kovin paljon nähnyt ystäviäni ja kavereitani tai pitänyt muuten yhteyttä. Syitä on ollut useampiakin, mutta eräänä suurena syynä on ollut jaksamattomuuteni. Onkin mukavaa huomata, että nyt minua taas kiinnostaisi sosiaalinen elämä - tosin tämä hiljainen jakso elämässäni on karsinut kaveripiiriäni, mutta se on kai ihan normaalia. Ei kaikki ymmärrä, ei kaikki halua kaverisuhteisiinsa hiljaisia aikoja. Eipä siinä mitään. Eiköhän meillä kaikilla ole vapaus valita, ollako tekemisissä jonkun kanssa vai ei.
Ajattelin pikkaisen hemmoitella itseäni tänään ja käydä ostamassa jotain erittäin kiinnostavaa itselleni. Tuskin maltan odottaa :) Toivottavasti se auttaa minua tarpomaan tämän viikonlopun läpi vaipumatta takaisin synkkyyteen ja toivottomuuteen. Miten oleminen voikin olla niin kovin raskasta ajoittain.
No comments:
Post a Comment