Wednesday, April 16, 2008

Korvat hukassa

Kaipaisin nyt ymmärtävää kuuntelijaa. Ihmistä, joka ei tuomitsisi ja uskaltaisi myös itse keskustella kipeistä asioista. Minulla on taas ollut sellainen aika, jolloin olen sulkenut sisälleni liikaa asioita. Nyt ne asiat alkavat myllertää ja möyriä sisuksissa, vaatien päästä jotain kautta ulos. Asioita, jotka kaipaavat selvennystä toisen ihmisen avulla. Kaipaisin kuuntelijaa, peiliä, joka antaisi jotain heijastuspintaa murheilleni, ihmistä, jonka avulla voisin saada uusia näkemyksiä.

Asioiden liiallinen yksin pohtiminen johtaa usein umpikujaan, koska silloin ei saa oikein mitenkään sijoitettua omia asioitaan, murheitaan "todellisuuteen", oikeaan maailmaan. Omista pienistä ajatuksista tulee helposti oma "todellisuutensa", josta ei kuitenkaan enää erota, mikä on järkevää ja mikä ei, mikä on ns. normaalia ja mikä ei. Hankala selittää.

Minulla on pari ihmistä, joille ehkä voisin puhua joistain murheista. Ehkä. Joillekin voisin ehkä kirjoittaa, jos uskaltaisin. Minä pelkään, että murheeni eivät kiinnosta ketään. Minun on myös vaikea luottaa: pelkään erityisesti sitä, että sanomaani käännetään minua vastaan ja minua satutetaan. Liian monta kertaa olen sanonut omista murheistani ja niitä on vähätelty tai minusta on tehty syyllinen. Liian monta kertaa olen sanonut mielipiteeni jonkun toisen ihmisen tilanteesta ja minulle on sanottu pahasti siitä, usein kostettukin jollain sellaisella keinolla, joka on minulle erityisen satuttavaa.

On niin vaikeaa luottaa. On niin vaikeaa, kun ei voi avautua. On ahdistavaa pitää asioita sisällään, on masentavaa, kun ei voi olla oma itsensä...

5 comments:

ipi said...

Hei. Minä en tunne sinua, etkä sinä minua, mutta jos haluat kuuntelijan niin minulle voit kirjoittaa. Itse olen huomannut että joistakin asioista on helpompi kertoa ihmisille, joilla ei ole mitään ennakkokäsitystä minusta ja elämästäni.

Hehkuvainen said...

Kamala tilanne, jos ei voi kelleen kertoa ja vuodattaa :/. Onneksi ainakin blogiin saa tilittää niin avoimesti kuin nyt suinkin voi. Ja luulen, että salaisemman seuran piiristä löytyy myös paikka avautumiselle. Toivon totisesti, että rohkenet jollekin mieltäsi purkaa, ettet mölli yksin asioiden kanssa. Minunkin postilaatikkoani saa tukkia.

ipo said...

Mulle voit myös kirjottaa, ihan mistä vaan. En usko olevani tuomitsevainen ja taatusti ainakin haluan ja yritän ymmärtää.

Joka tapauksessa voimia mietityttävien asioiden kanssa painiskelemiseen!

Nan said...

Kiitos teille ihanat ihmiset. Kirjoittelen, kirjoittelen, kun sopiva väli tulee... :)

Mariia said...

Samoin minulle...osoite löytyy blogistani. Tunnumme olevan aika samantyyppisessä tilanteessa, joten vertaiskuuntelija löytyy täältä kyllä aina. Suuria ja järkeviä ohjeita/neuvoja en osaa antaa, mutta uskoisin tietäväni monessa kohtaa miltä jokin kokemasi asia tuntuu :)