Tuesday, April 22, 2008

Lahjakkuuksia

Minä ihailen lahjakkuutta. En tarkoita, että lahjakkuus tekisi automaattisesti ihmisestä lahjattomampaa parempaa, mutta lahjakkuus on mielestäni nimensä mukaisesti lahja, josta kannattaa ottaa ilo irti ja jopa hyötyä, jos mahdollista. Lahjakkuus on kuitenkin iso, hieno asia, jota kaikilla ei ole.

Minusta on hienoa, että lahjakkuutta voi parhaimmillaan käyttää kompassina elämässä: se antaa suuntaviivaa siihen, mitä voi tehdä hyvin, jolloin siitä tekemisestään nauttiikin enemmän ja se myös parhaimmillaan tarjoaa muillekin ihmisille pohdittavaa, iloittavaa ja nautittavaa. Lahjakkuus on siis myös asia, jonka avulla voi jakaa toisillekin jotain, sen lisäksi, että sen avulla voi tuottaa iloa itselleen.

Lahjakkuutta on monenlaista: sosiaalista, matemaattista, kirjallista, suullista, taiteellista, erityisen hyvää ymmärrystä asioista jne. Wikipedialla on oma määritelmänsä sanalle, mutta en ole samaa mieltä siitä, että lahjakkuus olisi ihan sama asia kuin älykkyys.

Muistan, että minulle lapsena sanottiin, että kaikki ovat hyviä jossain. Olen näin vanhempana eri mieltä: koko lapsuuteni, nuoruuteni, jopa ihan viime vuosiin asti olen etsinyt sitä lupailtua asiaa, jossa juuri minä olisin hyvä. En ole löytänyt sitä, minulle valehdeltiin. Minulle ei ole suotu lahjoja, kompassia. Minä olen todellakin keskinkertainen, joka voi tehdä asioita tasaisen keskinkertaisesti. On jotain asioita, jotka hallitsen paremmin ja on asioita, joissa olen suorastaan huono, mutta ei ole asioita, joissa voisin mainita olevani erityisen etevä. Niitä asioita ei ole koskaan ollut, mikä on varmasti yksi syy siihen, että olen hakenut omaa paikkaani koko ikäni kuvitellen, että olisin jossain todella hyvä. Olen miettinyt, että mitä tällainen keskinkertaisuus (joka on joissain asioissa huono) voisi tehdä ja todennut, että ponnistelleen aika montaakin asiaa, mutta on vaikea löytää esim. työtä, jonka tekeminen olisi enemmän luontevaa tekemistä, jopa nautintoa, kuin ponnistelua.

Ei minusta kannata sanoa lapsiraasulle, että jokainen on jossain hyvä, koska pettymys voi olla suuri lapsen huomatessa, että se ei olekaan totta. On lahjakkaita ihmisiä ja on meitä muita, joilla on ihan riittävät elämässä selviytymisen eväät. Toki lasta kannattaa opettaa hyödyntämään vahvuuksiaan kunhan ei tuputa hänelle perusteetonta uskoa, että juuri hän olisi ihan erityisen hyvä jossain, jos hän ei sitä ole. Vaikka ei lahjakkuus olisikaan, niin voi olla riittävän hyvä ja se usein riittää.

Olen niin kovasti halunnut olla hyvä jossain, mutta ei kaikkea haluamaansa voi tässä elämässä saavuttaa. Pitää porskuttaa eteenpäin näillä eväillä ja opetella olemaan jossain asiassa edes hieman hyvä. Ehkä se lohduttaa minun sisäistä, itseensä pettynyttä lapsiraasua. Nauttikaa te oikeasti lahjakkaat lahjoistanne. On oikeasti iso asia se, että osaa jotain todella hyvin.

6 comments:

ipi said...

Kovin tutun kuuloisia ajatuksia.. Pitäisikö tehdä keskinkertaisuudestakin lahjakkuus, koska se on kovin vaikea laji? Ainakin minulle tuottaa suuria vaikeuksia hyväksyä että en koskaan löydä sitä "jotain"

ipo said...

Ei ns. lahjakkuus välttämättä tarkoita sitä, että olis mahista toteuttaa sitä elämässään.

Mun mielestä keskinkertaisuudelle ja tavallisuudelle on paljon enemmän kysyntää. (Useimmissa ammatteissa tavallisuus on valttia ja työnantajatkin palkkaavat mieluummin tavallisia, keskimääräisiä ihmisiä, koska lahjakkaat ja luovat tiedetään helposti kyllästyviksi ja muutenkin vaativiksi tapauksiksi.) Niinpä moni ns. lahjakas lapsi turhautuu viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäis valita ammatti, jolla pystyy takomaan vähän rahaakin. Lahjakkuuden joutuu yleensä silloin heittämään romukoppaan. Ja, seuraavan kerran sen voikin ottaa käyttöönsä eläkeiässä, jos jaksaa sinne saakka sinnitellä...

Hyvin hyvin harvoja lahjakkaita ihmisiä onnistaa siinä määrin, että he voivat tehdä lahjakkuudellaan jotakin vielä kouluiän jälkeen.

Tai ehkä mun näkökulma on väärä. Ehkä nämä lahjakkaat, jotka eivät pääse toteuttamaan lahjojaan, ovatkin vain laiskoja ja mukavuudenhaluisia ihmisiä? Ehkä pitäis pystyä kulkemaan jaloa nälkätaiteilijan polkua?

No, joka tapauksessa näkemykseni on se, että lahjakkuus sinänsä ei ole tae mistään... tai onhan se jonkinlainen kipinä ihmisen sisämmässä. Mutta, mitä siitä sitten aiheutuu ihmiselle itselleen ja/tai ulospäin näkyvästi, riippuu monista eri tekijöistä ja hyvin paljon onnesta/tuurista.

Muuten; mun mielestä sä olet lahjakas ilmaisemaan ajatuksiasi kirjoittamalla: selkeästi, mutta kuitenkin persoonallisella tavalla.

april said...

Itse aioin kommentoida myös, etä kyllähän sinä olet lahjakas - lahjakas kirjoittamaan ja analysoimaan. Lahjakas ilmaisemaan itseäsi. Lueskelen usein blogiasi ja samaistun ajatuksiisi, jotka osaat tuoda hyvin esiin. Kyllä minusta on ihan perusteltua sanoa lapselle, että jokainen on hyvä jossain :) Sitä ei vaan itse aina huomaa kun on liian lähellä!

mari said...

Kuulostaa varmaan typerältä, mutta onhan sekin lahjakkuutta, että pärjää tässä elämässä "normaaliin" tapaan. Minulla on suvussa ollut muutama alkoholisti ja yksi itsemurhan tehnyt, ja pienessä kaveripiirissäni on yksi jatkuvasti työtaakkansa alle uupuva suorittaja. Jotenkin on viime vuosina alkanut tuntua siltä, että kyllä tässä jotain lahjoja täytyy olla, vaikkei suurena tähtenä millään alalla ehkä loistakaan. Onhan sitä sentään suoriutunut opinnoista, pärjää työelämässä, on elänyt ilman suurempia sairauksia ja kolhuja jne.
Ja minunkin mielestäni sinä olet selvästi lahjakas kirjoittaja :).

Nan said...

Kiitos mukavista kommenteistanne :)

Ipi: niin, onhan se keskinkertaisuuskin oikeasti ihan hyvä asia. Voisi asiat huonomminkin olla? Taitaa elämässä osittain olla kyse siitä, että hyväksyy omat rajoituksensa, mikä tuntuu kyllä haastavalta...

Ipo: Kirjoituksesi herätti ajattelemaan; kirjoitat asiaa. Taitaahan se niin olla, että keskinkertaisuus ja tietynlainen, _sopiva_ tavallisuus ovat kysyttyjä, erityisesti työelämässä. Tietynlainen lahjakkuus on toki myös kysyttyä, kuten sosiaalinen tai matemaattinen lahjakkuus. Moni lahjakkuus voi kuitenkin tarkoittaa myös kai sitä, että sillä on myös kääntöpuolensa, eli esim. henkilön hankala luonne tms. Silloinhan ihmisen "kokonaispaketti" voi olla hankalasti "markkinoitavissa". Eikä kyse tarvitse olla siitä, että henkilö olisi missään määrin huono, vaan yksinkertaisesti keskinkertaisuus on turvallisempaa.

Monet esim. taiteilijat ja kirjailijat ovat hienosti hyödyntäneet lahjakkuuttaan, mutta kai se lahjakkuuden hyöty näkyykin juuri siinä, miten sitä osaa käyttää. Jos sitä ei osaa käyttää edes omaksi ilokseen, niin eihän siitä sitten ole hyötyä.

April: Kiva "tavata" uusia lukijoita :) Ehkä tosiaan kirjoitin liian jyrkästi: tokihan lasta kannattaa kannustaa jossain määrin siten, että kertoo jokaisen olevan jossain hyvä. Taitaa oma pettymykseni itseeni kertoa monesta muusta itseeni liittyvästä ongelmasta kuin varsinaisesta lahjattomuudesta... kun ei itsessään osaa nähdä sitä hyvää, vaikka kuinka silmiään siristelee.

Olen todella yllättynyt, että sanotte minun olevan lahjakas ilmaisemaan itseäni. Kiitos! :) Blogia aloittaessani arvelin, että minulla ei olisi mitään asiaa enkä osaisi edes kirjoittaa järjellisesti. Näköjään itsensä voi yllättää positiivisestikin :)

Nan said...

Mari: ehditkin kommentoida sillä välin, kun taistelin tietokoneen kanssa.

Olet ihan oikeassa, että onhan sekin lahjakkuutta, jos pärjää tässä kovassa maailmassa; onnistuu hankkimaan edes jonkin koulutuksen, työn ja toimeentulonkin. Unohtamatta myöskään todella tärkeitä läheisiä ihmisiä ja terveyttä. Tunnen itsekin taakkansa alle taipuneita ja murtuneita ihmisiä, jotka eivät vain jaksaneet. Sikäli olen kyllä onnekas, vaikka välillä tuntuukin raskaalta. Kai tämä meidän keskinkertainen pärjääminen on tosiaan vallan mainio asia :)

Kiitos kehuistasikin :) Kirjoittaminen on kyllä tuonut minulle suurta iloa.