Minulla on eräs "projekti", joka pitäisi saada tehtyä. Alussa olin erityisen toiveikas ja innokas ja varma onnistuneesta lopputuloksesta. Nyt viime päivinä olen kuitenkin törmännyt toisenlaisiin ajatuksiin, epäilyihin ja lannistumiseen. Pääni siis tuottaa ei-toivottuja ajatuksia, kun mieleni haluaisi luovuttaa jo ennen kuin olen kunnolla aloittanutkaan.
Pääni valehtelee minulle. Se yrittää saada minut lannistumaan valheillaan ja vääristyneillä tunnetiloillaan. Se yrittää saada minut tuntemaan huonoutta ja epäonnistumista ennen kuin olen edes tehnyt mitään. Se yrittää suoltaa minulle samaa soopaa, jota se on tyrkyttänyt minulle koko ikäni. Se yrittää tehdä minulle samaa, jossa se on onnistunut uskomattoman monta kertaa. Se pyrkii siihen, että en yrittäisi mitään, luovuttaisin, vaikka ei ole mitään syytä luovuttaa, se haluaa, että sulkisin silmäni mahdollisuuksilta ja hyviltä asioilta, jotta jäisin kellumaan elämääni niin kuin usein ennenkin.
On käsittämätöntä kuinka vääristyneen todellisuuden pää pystyy ihmiselle tuottamaan. Se pystyy vetämään mielen vaikka minkälaisiin tunne- ja olotiloihin, joita on helppo erehtyä tulkitsemaan todellisuudeksi. Mielestäni koskaan ei ole täydellisen kurjaa, vaikka kurjaa olisikin. Koskaan ei myöskään ole täydellisen järjestelmällistä ja onnellista, vaikka siltä tuntuisikin. Elämä on aina jossain välimaastoissa, hieman kurjaa ja hieman onnea, välillä heilahtelua ääripäästä toiseen, mutta koskaan se ei ole pelkästään sitä, mitä pää yrittää epätoivoisesti saada kuvittelemaan.
Siispä minäkään en lannistu. Suuntaan silti edelleen tavoitettani kohti, koska järjellä ajateltuna se on järkevää. Suunta on oikea. Jos tämä asia ei onnistukaan ihan toivotusti, niin sitten täytyy vain keksiä jotain muuta, mutta pääasia on se, että olen ainakin tehnyt jotain sen sijaan, että jäisin kuuntelemaan pääni suoltamaa lannistavaa moskaa, joka ei vie mitään asioita eteenpäin (ennemminkin taaksepäin). En suostu lannistumaan vain ajatusteni vuoksi. Realistinen asioiden suhteen kannattaa olla, mutta ei kannata jäädä vain omien surkuttelevien ajatustensa uhriksi.
(Huh, mitä tsemppaamista. Tästä onkin sitten hyvä yrittää saada tuota toimimaan käytännössäkin...)
No comments:
Post a Comment