Friday, April 25, 2008

Olisinpa satuolento

Joskus minulle tulee sellainen olo, että tekisi mieli valita jokin suunta ja lähteä kävelemään. Kävellä niin kauan, että tuuperrun väsymyksestä ja nukahdan. Herätessäni huomaisin olevani toisessa todellisuudessa ja elämässä, ja kaikki huoleni ja murheeni olisi historiaa.

Omituista. Enkä kirjoita nyt kuolemasta, vaan haluaisin hypätä satumaailmaan, jossa voisin elää ihan ikiomaa elämääni ja olla juuri sellainen kuin olen. Ihmiset olisivat ystävällisiä ja hyväksyviä ja luonto kukoistaisi. Ei olisi typerää työelämää, rahan ahneutta, saastuttavia tehtaita ja autoja eikä näivettävää yksinäisyyttä, vaan elämä perustuisi hyvään, yksinkertaiseen, ystävälliseen, sosiaaliseen ja suvaitsevaiseen elämään.

Väsyttää. En jaksa edes yrittää keksiä jotain piristävää itselleni.

5 comments:

Hehkuvainen said...

Ystävääni lainaten: ollapa ninja.

Oletteko koskaan kuulleet ninjasta, jolla oli migreeni? Tai vatsavaivoja, vuokranmaksuongelmia, itsetunto-ongelmia, ihmissuhdeongelmia, tai ylipäätään ongelmia? Ei, ninjoilla ei ole sellaisia.

Siis ollapa ninja.

Nan said...

Joo, ninja :D

Haluaisin olla kyllä jokin suuri naissankari, joka tulee ja pelastaa pulassa olevia, mutta on kuitenkin salaperäinen, etäinen ja eteerisen kaunis.

Tuollaisilla sankareilla ei tosiaan ongelmia taida olla.

ipo said...

Ymmärrän HYVIN.

Kunpa sais olla rauhassa, jossain HYVÄSSÄ paikassa.

Mä en haluais olla sankari, vaan ihan luuseri! :D Mutta, sellasessa ympäristössä, jossa luuserikin pärjäilis. :)

Maire said...

Minä olen elänyt usein mielikuvissani aivan muualla, taivaltaessani tätä maanpäällistä kivikkoa. Ei ole helppoa kenelläkään.

Nan said...

Ipo: hienosti sanottu! Kyllä minäkin mielelläni luuseri olisi, jos ympäristö olisi sellainen, jossa pärjäisi luuserinakin. Samalla voisi haaveilla tuosta naissankarin osasta, koska ainahan haaveita pitää olla :)

Maire: kommenttisi muistuttaa minua siitä, että minäkin olen vuosien varrella ollut mielikuvissani vaikka missä, tehden mielenkiintoisia asioita, hyvässä seurassa. Varsinkin lapsena elin haavemaailmassani usein, koska olin aika usein yksinäinen. Mihinhän tuo taito hypätä eri maailmaan on kadonnut... Pitääkin alkaa herätellä sitä taas, koska se auttaisi varmasti jaksamaankin. Mielikuvitus on tärkeä asia jaksamisen kannalta.