Monday, May 19, 2008

Taivaan reunalla

Kävin elokuvissa katsomassa erittäin mielenkiintoisen ja loistavan elokuvan, Taivaan reunalla. Elokuva kertoo erinäisistä tapahtumista ja ihmiskohtaloista erittäin taidokkaan ja koskettavan juonen avulla. En halua spoilata tässä elokuvasta sen enempää kuin että juoni on huikaisevan taitavasti rakennettu ja elokuvassa on ainakin minua suuresti koskettavaa hyvyyttä. Liitelin elokuvista ulos todella kepeänä ja iloisena: lisää tällaisia hyviä elämyksiä! Suosittelen elokuvaa erittäin lämpimästi.

Minusta on ihanaa nähdä aitoa ihmisten (välistä) hyvyyttä, vaikka se sitten olisikin "vain" elokuvassa. Olen toki hyvyyttä nähnyt paljon myös 'oikeassa' elämässä, mutta myös yllättävän paljon pahuuttakin. Minulla on vahva taipumus uskoa ihmisten hyvyyteen tyyliin, että "ihminen on hyvä kunnes toisin todistetaan". Tässä iässä tajuan kuitenkin jo olleeni varsin naiivi ja juuri naiiviuteni on ajanut minut tilanteisiin, joissa on todellakin ollut roppakaupalla läsnä ihmisten pahuutta toisiaan kohtaan. Naiiviuteni on tehnyt myös sen, että olen tiedostamattani antanut joidenkin ihmisten kohdella minua huonosti, eli olen antanut heidän toteuttaa pahuuttaan ja olen "suostunut" kohteeksi.

Nyt kun mietin, millaisen pahuuden kohteeksi olen toisten ihmisten taholta joutunut, niin olen huomannut siinä olevan tietynlaisia toistuvia kaavoja. Annan yleensäkin ihmissuhteissa tilaa toiselle, mikä tarjoaa tilaisuuden myös tietynlaiselle ikävälle käytökselle, jonka hyvin monet myös käyttävät hyväkseen. Koska olen sopuisa ja keskustelemalla ja 'hyvällä' ongelmia ratkova, se tuntuu tarjoavan toiselle osapuolelle kuvitelman vallasta ja siitä, että minua voi kohdella miten haluaa, koska "kyllä se nöyristelee ja leppyy".

Eräs pahuus, johon olen myös törmännyt hyvin usein on uskomaton kostonvimma siitä, jos pidänkin puoleni ja tuon itseäni ja ajatuksiani esille. Nykyisin erilaisia kostoja katsoo jo tylsistyneesti huokaisten, kun niitä on jo nähnyt, mutta silti ihmetyttää toisen halu tehdä toiselle pahaa tarkoituksella, kun oikeastaan syytä ei ole. Mielestäni pahuus ilmenee myös siinä, että 'anteeksi' sanaa ei haluta juuri enää käyttää.

Minun piti kirjoittaa hyvyydestä, mutta eksyinkin pahuuteen. No, kyllähän ne liittyvät toisiinsa, mutta taidan nyt kuitenkin unohtaa ikävät asiat ja keskittyä hyvyyteen. Arvelen niin, että jos kuvittelee ihmisten olevan pahantahtoisia ja itsekin kenties tarjoaa pahaa toisille, saa paljon ikäviä asioita osakseen. Jos keskittyy olemaan itse niin hyvä toisille kuin mahdollista, niin on mahdollista saada paljon hyvää itsekin osakseen. Näin uskon ja näin olen nähnyt myös käytännössä olevan. (Pitäisi varmaan määritellä 'hyvyys' ja 'pahuus', mutta ehkä joskus toiste.)

3 comments:

Hehkuvainen said...

Minä uskon niin että hyvyys synnyttää hyvyyttä ja pahuus pahuutta. Uskon myös että sen mitä laittaa eteenpäin saa joskus takaisin (sekä hyvän että pahan). Saa haukkua sinisilmäiseksi ja naiiviksi, mutta minä uskon myös siihen, että suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan hyviä, ja kaikki ansaitsevat tilaisuuden.

En koe että minua olisi kovin pahasti kusetettu, hyväksikäytetty tai viilattu linssiin. Noin yleisesti ottaen minua on kohdeltu vallan hyvin ja ihanasti, siihen malliin ettei minulla ole mitään syytä muuttaa edellämainittuja uskomuksiani. Olisi kamalan raskasta olla jatkuvasti vainoharhainen tyyliin "kaikki yrittävät kuitenkin aina vain kusettaa minua".

Vaikka Raamattu on melkoista huttua muuten, niin yhdessä kohtaa olen samaa mieltä: kohtele toisia niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan :).

Anonymous said...

Kiinnostava aihe..
On olemassa myös ihmisiä, jotka eivät halua meille hyvää eivätkä ole empaattisia meitä kohtaan, vaikka me haluamme ja luonnostamme olemme sitä heitä kohtaan. Itselläni kesti hyvin kauan uskoa ja hyväksyä se, että näin tosiaan on: maailmassa todella on yksilöitä, jotka itseasiassa haluavat minulle pahaa, eivät välitä siitä, miltä minusta tuntuu ja itse asiassa tuntuvat nauttivan siitä, että voivat käyttää toista ihmistä oman häiriintyneisyytensä sylkykuppina.
Tällaiset narsistisesti häiriintyneet ovat onneksi vähemmistöä, mutta olen oppinut tunnistamaan tämän tyypin siellä missä sellaisen näen. Taidosta on kyllä hyötyä, sillä nämä ihmiset etsivät "uhreikseen" juuri meitä kilttejä, empaattisia ja hyvään uskovia ihmisiä.
Vähän aikaa sitten elämässäni oli tilanne, jossa törmäsin tällaiseen ihmiseen taas, ja oli kyllä huojentavaa huomata, että älähdin jokaisessa kohdassa, jossa tulin kohdelluksi epäempaattisesti. Ja kun tämä näytti olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus, niin otin nopeasti jalat alleni, enkä aio tavata kyseistä ihmistä enää koskaan. As simple as that.

Maria

Nan said...

Kiitos tosi mielenkiintoisista kommenteistanne!

Hehkuvainen: Tosi hyvin kirjoitettu, olet oikeassa etkä ole mielestäni ollenkaan naiivi, vaan ennemminkin lämmin ja järkevä :) Minä olen selvästi meinannut kyynistyä liikaa ja katkeroitua ikävien ihmisten inhottavasta kohtelusta. Tajusin sen tänään aamulla... Minussahan on aina ollut hyvää usko ihmisten hyvyyteen, positiivisuus ja erilaisuuden hyväksyminen... ja ne (tärkeä osa minua!) ovat minulta olleet hukassa. Kurjaa.

Mukava kuulla, että sinua on kohdeltu pääasiassa hyvin. Ehkä se johtuu juuri periaatteestasi, että kohtele toisia niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan :) Toivottavasti minä muistaisin tuon hienon periaatteen jatkossa nyt paremmin ja ennen kaikkea sen, että suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan hyviä ja ansaitsevat tilaisuuden. Eikä se tosiaan ole minulta pois, jos kohtelen toisia hyvin, ennemminkin oma pahuus järkyttää omaa mielenrauhaa ja tekee olon kurjaksi.

Maria: Niinhän se on, että todellakin on ihmisiä, jotka haluavat toisille pahaa. He voivat olla sellaisia oikeasti tai olla sairaita, mutta yhtä kaikki: parempi kiertää heidät kaukaa! Minäkin olen viime aikoina lueskellut narsismista ja muista persoonaillisuushäiriöistä, jotta oppisin tunnistamaan sairaita ihmisiä paremmin. Näin ehkä toivottavasti välttäisin heitä jatkossa, koska minäkin olen ihmisenä sellainen, että vedän magneetin lailla puoleeni erilaisia hyväksikäyttäjiä.

Kuulostaa tosi hienolta, että olet oikeastikin pystynyt tunnistamaan ikävän ihmisen, pitänyt puolesi ja ottanut jalat allesi! Se kannustaa minuakin uskomaan, että kyllä minäkin tunnistan :)