Toivoton kokki

Minä olen onneton keittiössä. Onnistun uskomattoman usein sähläämään jotain väärin ja lopputulos epäonnistuu tai muodostuu muuten jotenkin hmm... epämääräiseksi. Joskus en ole edes pystynyt syömään tekelettäni, vaan epäonnistunut mössö on lentänyt suoraan roskiin.

Olen ajatellut, että harjoitus tekee mestarin, joten olen harjoitellut ahkerasti ja pitkäjänteisesti. Ehkä, ehkä, mutta silti jokin keittiösählääjän suuri sydän sykkii minussa varmaankin iäisyyden, uskon näin. En tiedä, mikä siinä on, että en osaa seurata edes ohjeita. Aiemmin ongelmani oli liian suuri into, ohjeiden seuraamattomuus ja taitojen puute. Nykyään kärsivällisyyteni riittää ohjeiden lukemiseen, mutta se ei näköjään riitä.

Tein tänään sienirisottoa. Kuulostaa helpolta, eikö? Olin napannut ohjeen lehdestä ja hain tarvikkeet kaupasta. Olin varma, että mikään EI voi mennä pieleen, KUN luen ohjeet huolellisesti ja tarkkaan.

Sipulien paistaminen, riisin ja veden lisääminen onnistui. Odotin, kunnes riisi kypsyi. Seuraavaksi liemikuutio ja mausteet - ohjeessa ei ollut mainittu mausteiden määrää, joten huomasin vaaranpaikan: maustoinkin mielestäni hyvin varovaisesti ja arvelin tyytyväisenä, että suolaa ei ainakaan tullut liikaa (ehdin jo unohtaa aiemmin lisäämäni liemikuution). Seuraavaksi piti lisätä pilkotut sienet ja paprika, joten heitin ne huoletta sekaan. (Ai niin, olin lukenut ohjeen jo moneen kertaan ennen tätä.) Vilkaisin ohjetta ties kuinka monennen kerran ja totesin, että sienien olisi pitänyt olla kypsennettyjä. "Tuota sanaa ei varmasti aiemmin ollut ohjeessa", totesin mielessäni ja totesin, että pitää varmaan odotella sienien kypsymistä. Lopuksi heitin sekaan kerman ja ihmettelin, että 2 desilitraa on aika paljon tekemääni määrään eikä se oikein edes sekoitu siten, siten että se ei näyttäisi kermavelliltä. Ihmettelin ja päätin tarkistaa ohjeen vielä kerran: se olikin hämmästyttävästi taas muuttunut: siellä olikin 1 desilitra! Mistähän saisi muuttumattomia ruokaohjeita?!

Nyt minua janottaa ihan älyttömästi! Söin väkisin tekemääni ylisuolaista kermavelliä ja voin kertoa, että vit... siis ottaa päästä. Mikä siinä onkin, että sapuskan laittaminen on niiiiin haastavaa? Vai enkö vain osaa lukea vai miten ihmeessä osaan sählätä? Mikähän tuo suolasähläyskin oli, kun yleensä en edes käytä suolaa ruoanlaitossa?! Ääh... no, yritystä olisi laittaa tänään vielä jälkiruokaa. Palaakohan se pohjaan, tuleeko liikaa sokeria vai tuleeko uuniini oikosulku?! (Pitäisi kai iloita siitä, että minulla ei ole korkea verenpaine...)