Viikonloppu meni mainiosti tarjoten vaihtelua normaaliin arkipullaan. Oli mukavaa ja mieli iloitsi, vaikka unet jäivätkin sekä laadullisesti että määrällisesti heikoiksi. Arki alkoikin siis normaaleissa merkeissä, eli väsyneenä.
Hämmästyin tänään Helsingin Sanomien uutista, jossa väitetään, että ihminen ei tarvitse välipaloja. No, onhan tuo uutinen huonosti kirjoitettu (esim. viitataan tutkimukseen, josta ei mainita edes nimeä), mutta en puutu siihen puoleen enempää, vaan keskityn itse aiheeseen ja syömisen hämmästelyyn.
Ensinnäkin minua aina hämmästyttää nämä uutiset, joissa kaikki ihmiset puristetaan yhteen muottiin väittämällä, että juuri tämä tapa/keino/ratkaisu/toiminta on se ainoa oikea kaikille maailman ihmisille. Tämän uutisen perusteella monikin voisi kuvitella, että juuri tuo on ainoa toimiva tapa hoitaa ruokapuoli ja muuttaa sen pohjalta ruokailutottumuksia - minkä tulokset eivät välttämättä lisää hyvinvointia, jos kyseinen ateriaväli ei sovikaan. Maalaisjärjelläkin tajuaa tässä kohtaa, että 3 ateriaa päivässä ei toimi kaikille, mutta osalle se on taas toisaalta paras mahdollinen ratkaisu, joten miksi ihmeessä esittää uutisissa tutkimustuloksia näin on/off-tyyliin? (Okei, onhan lopussa hieman pehmennetty, kun tutkija uskoo rytmin sopivan "useimmille".)
Minä en uskoisi pitkään selviäväni vain kolmella aterialla päivässä. Vatsani ei vedä suuria määriä ruokia kerralla ja jos yritänkin ahmia, niin siitä seuraava rangaistus on ikävä: olo on ähkyinen, tukkoinen ja raskas tunteja ja voi olla, että en pysty seuraavanakaan päivänä syömään vielä kunnolla ilman suunnatonta ällötysreaktiota. Siispä minun on syötävä maltillisesti kerralla.
Kun syön pieniä annoksia, niin se tarkoittaa automaattisesti useampia annoksia päivän mittaan eli myös välipaloja, jotta en kuihtuisi pois. Lisäksi minulle tulee huono, ärtyisä ja keskittymiskyvytön olo, jos verensokerini pääsee liikaa laskemaan, joten en ymmärrä, miksi minun pitäisi sinnitellä päivässä tunteja lähes toimintakyvyttömänä ilman ruokaa vain jotta en söisi liian usein.
En lisäksi pidä uutisen sävystä, jossa vihjataan, että välipalat olisivat enimmäkseen epäterveellisiä, kun eihän se välttämättä ole niin. Toki moni syö pullaa välipalaksi (joskus minäkin), mutta minä vedin tänään kourallisen pähkinöitä (mikä on itselleni pieni välipala). Kukin siis tavallaan, mutta on älytöntä tuomita välipaloja sillä perusteella, että "useimmiten välipalat ovat makeampia ja rasvaisempia kuin pääateriat". Niin, olisi kai pitänyt jättää rasvaiset pähkinät väliin. Lihon vielä.
Eiköhän kukin osaa itse tai ravintoterapeutin avulla löytää juuri itselleen sopivan aterioimisvälin, jos asiaan jaksaa paneutua. Jokaisen keho on kuitenkin erilainen ja syöminen/syömättömyys vaikuttaa erilailla.
3 comments:
Tuo on kyllä totta, mitä sanoita välipaloista. Itsekin tarvitsen silloin tällöin jotakin. Ja vaikka sitten hedelmä tai salaattia tai jotakin. En osaa mennä nukkumaankaan tyhjällä vatsalla. Ja aamuisin on edelleen vaikea syödä, vaikka se on niin terveellistä.
Niin pitäisi noissa ottaa huomioon ihmisten erilaisuus ja eri tarpeet ja erilainen kroppa.
Hyvin pohdittu. Itse kuulun myös niihin, jotka eivät voi kerralla tankata suuriä määriä. Se on otettava pienesti usein :).
Kyllä minusta kannattaa kuunnella itseään ja kroppaansa ja syödä sen oman, luonnolliselta tuntuvan rytmin mukaan. Minä esimerkiksi tarvitsen aamiaisen tai muutun kiukkuiseksi, mutta tiedän monia, jotka eivät heti herättyään pysty syömään mitään.
Minusta tuntuu jotenkin tasapainoiselta, kun ei syö kerralla paljon, vaan syö sellaisia itselleen sopivia annoksia, joista jää hyvä olo, ja seuraavan kerran sitten, kun nälkä taas kaihertaa.
Post a Comment