Wednesday, August 20, 2008

Tuomittu kaikessa hiljaisuudessa

On hyvin inhottavaa, jos ihminen tuomitaan väärinkäsitysten vuoksi. Tulkinnat ja päätelmät ovat aina vain tulkintoja ja päätelmiä ja harmittaa, jos niiden perusteella vedetään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ja joo, myönnetään: minut on nyt sitten tuomittu käytöksestäni tehdyn tulkinnan perusteella, eikä se tietenkään tunnu kivalta. Tekisi mieli melkein loukkaantua.

Toki ihmisillä on oikeus tulkita asioita juuri niin kuin he haluavat ja pahoittaa mielensä. Se, mikä minua nyt vain harmittaa on se, että minua arvostellaan netissä (ei tietenkään niin, että siellä henkilötiedot olisi) sen sijaan, että asioista olisi sanottu minulle aikanaan suoraan tai edes vihjaten. Jotenkin tuntuu hölmöltä sellainen, että mutistaan ja valitetaan ihmisestä selän takana, mutta ei pystytä millään tavalla edes vihjaisemaan tyytymättömyyttään toiseen elävässä elämässä. Tuollainen tuntuu ihan turhalta kärpäsen kasvattamisesta härkäseksi, ja hulluinta on se, että en ole edes ollut tietoinen tuosta. Nyt satuin vain huomaamaan asian, kun aikaa on kulunut jo paljonkin. Ihan sattumalta.

Ei tämä asia kuitenkaan näin yksinkertainen ole kokonaisuudessaan. Asioissa on aina monta puolta: toisella on oikeus olla loukkaantunut ja minulla myös, mutta nämä molemmat loukkaantumiset olisi voinut välttää tai ratkaista kommunikaatiolla (vaikka kirjallisella, jos sanallinen on liian vaikeaa). En ole ihmissuhde-expertti millään muotoa, joten en ole yllättynyt, että asiat menivät solmuun, mutta ihmeissäni olen. Jotenkin pidin tilannetta yksinkertaisena, mutta ei se sitä ollutkaan. Se oli hyvinkin monimutkainen ja hankala (toisen mielestä), mutta toinen ei siitä minulle pystynyt kommunikoimaan. Minun yksi ongelmani on se, että pidän yksinkertaisista asioista, joten en halua tekemällä tehdä ihmissuhteistakaan mitään ongelmavyyhtiä. Asiat asioina ja ongelmatilanteet hoidetaan kommunikoimalla (jonka merkitystä ei mielestäni voi aliarvioida). Ja jos homma ei toimi, niin sitten ei toimi.

Tätä pitää vielä pohtia lisää.

5 comments:

Anonymous said...

Kurjaa :/. On kurjaa kuulla kierroksen kautta sellaista, mikä olisi pitänyt kuulla naamatusten ja suoraan. Minä oikeastaan vaadin ystäviltäni sitä, että ovat rehellisiä suoraan minulle. En koe olevani epäreilu, sillä vaadin tätä myös itseltäni.

Ei mikään ole yksinkertaista tai mustavalkoista, mutta usein asioiden ei tarvitse olla niin monimutkaisia kuin jotkut niistä väen väkisin tekevät...

Yvonne said...

Varmaan aika vaikea tilanne. Ja joskus tuntuu, että ihmissuhteet menee solmuun ihan vaan väärinkäsitysten takia. Ja ne on harmittavia, ne väärinkäsitykset.

En mäkään ole mikään ihmissuhde-expertti. Pikemmin joskus tuntuu, että vaikka kuinka on tavallisen mukava, niin jotkut ymmärtää silti väärin. Äh tätä ihmiselon monimutkaisuutta...

Anonymous said...

Siskoni kertoi juuri jättäneensä yhden ryhmän, jonka perusajatus oli oikein hyvä, toisten tukeminen vaikeassa elämänvaiheessa. Syy, miksi hän ryhmästä lähti, oli se, kun hän oli kerran istunnossa, jossa kovaäänisesti arvosteltiin yhtä poissaolijaa. Kertoi minunkin mielestäni paljon ryhmän hengestä, vetäjän asemasta ym. Mutta siellä, missä ihminen vapaana taivaltaa, saa aina varmasti kuulla vähintäänkin toisista ja ikävästi myös itsestäänkin.

ipi said...

Nämä on aina ikäviä juttuja. Miten paljon turhia ongelmatilanteita syntyykään vain siksi että asioista ei uskalleta puhua kasvotusten! Nämä tilanteet pitäisi aina pystyä selvittämään tai sitten jättämään omaan arvoonsa. Yksin ei saa asiaa muuttumaan.

Minua pidetään kaveripiirissäni jonkinlaisena ihmissuhde-experttinä, koska osaan yleensä antaa hyviä neuvoja vaikeissa tilanteissa. Silti omassa elämässäni käy aina niin, että jos asiat menevät takkuun, ne jäävät takkuun. Omia ongelmiani en sitten osaakaan selvittää :(

Nan said...

Hehkuvainen: niin, minustakin tuntuu joskus siltä, että jotkut tekevät asioista vähän turhan monimutkaisia. Ehkä heidän mielestään minä sitten taas yksinkertaistan liikaa, mistä sen tietää :/ Kyllä minusta suoraan voisi sanoa, jos jokin selkeästi mättää. Jos ei pysty sanomaan, niin kirjoittaminen on myös hyvä vaihtoehto.

Yvioon: Joo, nimenomaan äh tälle ihmiselon monimutkaisuudelle :/ Tuntuu joskus omituiselta, miten ihan normaalilta tuntuva ystävällisyys ja oleminen toista kohtaan voivat nekin aiheuttaa ihan kummallisia väärinkäsityksiä. Kun ei ole kai sitten kuitenkaan osannut olla siten ystävällinen kuin toinen haluaisi. Jotain jää huomaamatta.

Pilviharso: uh, kuulostaa TOSI ikävältä tuo toisen arvosteleminen selän takana. Ei ihme, että siskosi jätti ryhmän, koska ei tuo "terveeltä" tukiryhmältä kuulosta. Minä hyväksyn kyllä sen, jos minuakin aiheesta arvostellaan, mutta jos arvostelu tehdään joidenkin hatarien juorujen, väärinkäsitysten tai jonkin muun heikon todistuksen pohjalta selkäni takana ja kanssani keskustelematta, niin sitä en hyväksy. Silti, kyllähän kaikkeen ikäväänkin väkisin ihmissuhteissa törmää.

Ipi: Hienoa kuulla, että osaat setviä toisten asioita :) Se taitaa ollakin helpompaa kuin omien asioiden selvittäminen... Kyllä minäkin osaan toisten ihmissuhteista jotain sanoa, mutta omissani menen ongelmien edessä ihan solmuun. Harmittaa tosiaan tuollaiset turhat ongelmatilanteet vain siksi, kun asioista ei uskalleta puhua. Ymmärtäisin tuon, jos olisin jokin valtavan pelottava tapaus, mutta mielestäni olen varsin kiltti, hyväksyvä ja kuunteleva enkä edes pure.