En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että jollain toisella ihmisellä olisi vastuu jonkun toisen ihmisen seksielämästä. En siis ymmärrä sitä, kun jotkut miehet (sekä parisuhteessa olevat että sinkut) valittavat, että heidän oikeutensa saada seksiä ei toteudu. Siis mikä ihmeen oikeus? Onko jossain määrätty, että naisella on velvollisuus huolehtia miehen seksuaalisuudesta vähän niin kuin vanhemmilla on velvollisuus huolehtia jälkikasvustaan? (Yhtä hyvin nainen voi valittaa samasta asiasta, mutta olen enemmän törmännyt miehiin, jotka ottavat ns. oikeutensa esille.)
Sen olen oppinut, että ei tässä maailmassa tallatessaan kenelläkään ole vastuuta muista kuin itsestään (pois lukien tietysti vastuu jälkeläisistä tai muista itsestään huolehtimaan kykenemättömistä). Sikäli tuntuu omituiselta, että yhtäkkiä olisikin jokin kummallinen velvollisuus huolehtia jonkun toisen ihmisen tarpeista, vähän niin kuin olisi velvollisuus syöttää aikuista, itse syömään kykenevää ihmistä.
Jokseenkin hämmennyksen sekaisesti lueskelen välillä johonkin ilmestyviä sinkkumiesten valituksia ja vaatimuksia siitä, että heille pitäisi järjestää seksielämä jotenkin (vaikka yhteiskunnan järjestämänä), koska heilläkin on oikeus seksielämään. Onhan se ikävää, että ei ole seksielämää, mutta että jonkun toisen pitäisi järjestää sellainen jollekin toiselle? Tai että "kaikki" naiset ovat kaameita ämmiä, kun eivät tarjoa piparia tuosta noin vain ihan oudolle miehelle ihan miesten oikeuksien nimissä? Huoh.
Minä näen seksielämän molemminpuolisena, vapaaehtoisena antamisena ja toisen hyvänä pitämisenä. Kahdenkeskisenä hyvänä tykästymisenhetkenä. Ehkä jotkut nauttivat pelkästä pumppaamisestakin, ja he toimikoon sen mukaan.
Parisuhteessa on muutenkin mukavaa tehdä toiselle mukavia asioita ja parasta on, jos molemmat hemmottelevat toisiaan aika-ajoin, on se hemmottelu mitä hyvänsä. Seksi liittyy tähän sikäli, että minusta sekin on sellainen luonnollisesti parisuhteessa soljuva asia, jota on sopivina hetkinä, molempien siitä nauttien. Ei siten, että lasketaan päiviä edellisestä "antamisesta" ja vaaditaan omien "oikeuksien" toteutumista ja tiettyjä määriä, ja haukutaan toista, jos ns. oikeudet eivät toteudu.
Omituista on mielestäni se, että miten helposti miehet alkavat narista seksin määrästä. Elämään kuuluu asioita ja tilanteita, jolloin seksiä ei vain yksinkertaisesti pysty olemaan. Piste. Silloin toista voi helliä toisin ja seksuaalisuuttakin voi hoitaa muutenkin kuin edestakaisin-liikkeellä.
Minulle on eräs muinaisuuden mies valittanut seksin määrän vähyydestä, vaikka asuimme erillämme ja näimme vain viikonloppuisin, jolloin seksiä oli. Mutta kun olisi pitänyt olla tietty määrä viikossa. Eräs mies laskeskeli päiviä edellisestä kerrasta ja totesikin usein, että "tänään pitäisi, kun ei eilen". Siis pitäisi? Lisäksi mikään syy ei ole syy kieltäytyä seksistä. Jos on ollut päivän töissä, illat luennolla ja tulee kotiin nälkäisenä (ja sen ilmoittaen), mieshän toki voi tulla ehdottamaan seksiä, kun nainen on saanut takin pois päältään ja ennen kaikkea miehellähän on toki oikeus loukkaantua siitä, että nainen haluaakin ensisijaisesti hengähtää ja ruokaa. Oikeus, siis mikä ihmeen oikeus?!
Minusta se lähinnä pilaa seksielämää ja suhdetta, jos toinen alkaa kytätä määriä ja vaatia ns. oikeuksiaan. Se tekee hyvästä, kauniista ja kovasti molemminpuolista tykästystä lisäävästä asiasta inhottavaa velvollisuutta ja pakkopullaa. Kullakin meistä on ihan itsellä vastuu omasta seksuaalisuudestaan, jos himottaa, niin onhan omat kädet keksitty ja kaikenlaisia välineitäkin ja viihdykettä. Miksi ne varsinkin parisuhteessa ollessa olisivat poissuljettu vaihtoehto?
6 comments:
Kerrassaan oivallinen kirjoitus! *pontevaa nyökyttelyä* (Olet tainnut lukea saman uutisen kuin minä... pakkoselibaatissa ollut mies teki oikein kirjan aiheesta, huh, kyllä sille porukassa naurettiin.)
Samaa mieltä. Itsellä seksi on aina kiinteästi liittynyt parisuhteeseen ja hellyyteen.
Voisinkohan minäkin huudella kaduilla, että haluaa halaamista ja silittelyä ja jonkun teistä pitää sitä minulle nyt tarjota, kun minä tarvitsen.
Joskus sitä sortuu laskemiseen. Vaikka järjellä tietää, että seksin määrä ei kerro yhtään mistään, että on tuhansia syitä, miksei huvita eikä syitä edes tarvitse antaa kun kyse on kahden ihmisen hellyydestä, niin silti sortuu miettimään: onko tuo tyytyväinen, kun ei olla tehty mitään viikkoon? Toisaalta on miesten aliarvioimista olettaa, että he ovat peniksensä tahdoton jatke. Oikeasti suurin osa miehistä ei halua ellei kumppani oikeasti myös halua.
Hehkuvainen: juu, luin tuon uutisen, mutta olen pohtinut tätä aihetta pidempään jo muutenkin.
Arokettu: tosiaan, ihmisillä on erilaisia tarpeita, ihan hyvin voisi samalla logiikalla vaatia halaamista ja silittelyä :)
Minäkin olen hyvin paljon miettinyt määriä juuri toisen kautta: onkohan tuo tyytyväinen tähän määrään vai ei. Vaikka olenkin törmännyt lähinnä miehissä niihin seksin määrän laskijoihin, on minulla onneksi toisenlaisiakin kokemuksia. Sen ansiosta tiedän, että seksi voi olla miehillekin muuta kuin edestakaisin-liikettä ja tarpeiden tyydytystä.
Tämä oli hyvä blogikirjoitus ja hyvä muistutus siitä, että seksi ei ole välttämättä samanlainen tarve kuin esim. syöminen, joka täytyy säännöllisesti hoitaa pois. Nykyisin tätä säännöllisen seksin tarpeellisuutta kyllä korostetaan kaikkialla mediassa sekä naisten että miesten asiana ja oikeutena jo ihan liikaa. On ihmisiä, sekä miehiä että naisia, jotka pystyvät seksiin jonkinlaisena urheiluna, jota voi tehdä ilman hellyyttä ja tunteita. Siihen oikeus heille suotakoon. Mutta kaikille se ei sovi ja monille sellainen on peräti vastemielistä. Itse en pystyisi virittäytymään seksuaalisesti, jos kumppani ei olisi selkeästi ja vapaaehtoisesti halukas ja siinä täysillä mukana nimeomaan siten, että haluaa minusta muutakin ja seksiä ikään kuin sen kaiken muun yhteenkuuluvuuden viimeisenä sinettinä. Ja jos seksi ei vakituisen kumppanin kanssa ole aina ollut mahdollista, niin minusta on ollut vain kohteliasta kun nainen on sen suoraan sanonut ja itsekin olen sitten voinut sanoa huonoina päivinä ilman syyllisyyden tunteita ja eropelkoja yms. että "ehkei juuri nyt". Ja sitten kun se on molemmille sopinut se on ollut sitäkin antoisampaa. Eikä seksi aina ja kaikkien kanssa ole sitä yhtä ja samaa. Minulla on esimerkiksi ollut ihan nyt aikuisikäisenä naisystävä, jonka kanssa viivyttelimme ehkäisyasioiden kanssa niin pitkään, että lopulta vain totesimme olleemme jo yli vuoden yhdessä ja molempia tyydyttävässä seksisuhteessa kokonaan ilman ehkäisyn tarvetta.
Hyvin sanottu, olen samoilla linjoilla. Tarpeet ja niiden tyydyttäminen ei oo muiden vastuulla. Vaikka kuinka vtuttais, ku ei saa sitä mitä haluais.
...
Hyvää ystävänpäivää sulle! :)
Anonymous: hyvin kirjoitettu. Juuri tuota itsekin tarkoitin, mutta en osannut sanoa sitä yhtä hyvin kuin sinä: seksistä on tosiaan tehty samanlainen tarve kuin syömisestä: sitä "täytyisi" säännöllisesti hoitaa pois. Tätä sitten korostetaan mediassa, ja minusta se vääristää kaunista asiaa. Vaikka olisikin ihmisiä, jotka ajattelevat näin tarvelähtöisesti, niin onhan meitä muitakin, jotka eivät ajattele niin.
Minusta on aivan loistavaa, jos suhde on niin hyvä, että seksistäkin voi puhua avoimesti, ja siitä voi jopa kieltäytyä ilman pelkoa riidoista ja erosta. Minusta seksi on juuri parasta silloin, kun ei ole paineita suorittaa sitä, vaan voi vain nauttia. Oikeastaan itsekin haluan sitä enemmän silloin, kun siihen ei ole painetta kuin silloin, jos on paine suorittaa toisen "tarve" pois. Seksi on minullekin ihana asia, johon tunteet liittyvät hyvin kiinteästi. Mukava kuulla, että sinulla on ollut tyydyttävä seksisuhde, ja mukava kuulla, että en ole ihan yksin ajatusteni kanssa. Hyviä jatkoja :)
---
Ipo: harmittaahan se, jos ei saa mitä haluaa, mutta tuo kuuluu erityisesti aikuisen elämään. Hyvää ystävänpäivää ja viikonloppua sinullekin! :)
Post a Comment