Saturday, February 14, 2009

Kehityskelpoinen keittiössä

Minä olen ollut perinteisesti aika tunari keittiössä: en ole oikein osannut tehdä ruokaa (mikä on siis ollut harjoituksen puutetta). Kaikista viime aikojen kiireistä huolimatta olen kuitenkin "parantanut tapani" ja alkanut kokata oikein urakalla. Ällistyttävää! En olisi kyllä pari vuotta sitten uskonut, että minä voisin jonain päivänä osata tehdä hyvää ruokaa.

Tänään tein elämäni ensimmäistä kertaa kasvismakaronilaatikkoa, johon tuli koskenlaskijajuustoa (voimakasta). Siitä tuli hämmästyksekseni tosi hyvää! Nami. Aiemmin tällä viikolla olen tehnyt hyvää hapanimeläkastiketta, tomaattista pastakastiketta ja leiponut herkullisia tattarisämpylöitä. Minustahan tulee kohta kodin hengetär :)

On aivan ihanaa saada hyvää, juuri omalle maulle sopivaa ruokaa. Näiden onnistuneiden kokemusten jälkeen valmisruokapakkaukset saa jäädä entistä useammin kaupan hyllyyn - minusta nimittäin tuntuu, että olen säästänyt rahaakin aika kivasti. On ollut kivaa, olo on parantunut, ruoka on parantunut ja olen säästänyt rahaa - voisiko paremmin ollakaan?

No, totta puhuen, kyllähän tämä on aikaa vienyt. Ei minulla oikeasti ihan näin paljon olisi aikaa käytettäväksi keittiössä, vaan täytyisi suoda opinnoille enemmän aikaa. Olen tainnut käyttää keittiötä pakopaikkana raatamisesta... mikä on hieman kyseenalaista, mutta kai niitä ilojakin arjessa täytyy olla. Eiköhän niille opinnoillekin oma aikasiivunsa löydy, kun on pakko.

3 comments:

Yvonne said...

Toisaalta keittiötaitoja tarvitsee aina elämässä ja siitä tulee hyvä olo, kun saa tehtyä itse ruokaa. Mä osaan välilä, mutta välillä taas pilaan ruuan.

Anonymous said...

Tuo omille makunystyröille sopivan ruuan tekeminen on kyllä kivaa (paitsi siinä vaiheessa jos siitä tulee syömäkelvotonta), mutta aina sitä ilahtuu kun onnistuu: Vau, mähän teen ihan hiton hyvää ruokaa! :)

Nan said...

Keittiötaidot on kyllä elämässä oikeasti hyödyllinen asia verrattuna moneen muuhun asiaan. Sikäli niitä on järkevää ja mieluisaa opetella lisää.

Varmaan jokaiselle tulee kaameita epäonnistumisia keittiössä, ja eihän se kivaa ole, mutta sitä kautta voi sentään aina oppia uutta! :)

Miksihän omista onnistumisistaan aina hämmästyykin niin paljon?