Minulla on viime vuodet ollut vahvasti päällä oma, sisäinen kriisi. Nyt kun on jo jonkin aikaa tuntunut oikeastaan aika vakaalta sisäisesti, niin ulkoiset asiat ovat alkaneet hetkauttaa minua aiempaa enemmän.
Vaikka olenkin ollut aika kiireinen, olen seurannut uutisointia, ja minä en käsitä. En käsitä, mihin tämä maailma ja maamme on menossa. En käsitä sitä, että kun on oikeita huolia ja uhkakuvia (mm. lisääntyvä työttömyys ja velkaantuminen, saimaannorppien ahdinko), näperretään tyhjänpäiväisten asioiden parissa (esim. pääsykoekirjojen panttaaminen keväisin). En käsitä sitä, että kun pitäisi tarjota porkkanaa, heilutetaan keppiä (mm. eläkepäätös). En käsitä myöskään päätöksiä, joissa hölmöläisten tapaan otetaan peittoa yhdestä päästä ja laitetaan sitä toiseen päähän (velan otto ja tuloveron alennus samaan aikaan). Näperretään, huidotaan, hosutaan ja päätetään asioita ilman asiantuntijoita. Ei ole todellista.
Tarvetta suuriin muutoksiin varmasti on, mutta en usko keppiä heiluttamalla tehtäviin hätiköityihin päätöksiin. Tarvitaan muuta, asiantuntijoita ja pohdintaa, vaihtoehtojen puntaroimista ja ennen kaikkea kannustusta. En ymmärrä, miksi päättäjät eivät ymmärrä, että ihmisten ahdinkoa, pahoinvointia ja köyhyyttä lisäämällä ei synny pidempiä työuria, terveyttä, lisää jälkeläisiä, vähemmän mielenterveysongelmia, yhteiskunnallista vakautta yms. On varmasti ihan tutkittuakin, millainen vaikutus kannustuksella on ihmisten toimintaan verrattuna kepin heilutukseen. Tinkiä tarvitsee ja olen toki valmis siihen, mutta rajansa älyttömyydelläkin.
3 comments:
Aasia johdetaan porkkanalla, ei kepillä. Keppiä tarvitaan vasta jos aasi ei älyä lähteä tavoittelemaan porkkanaa. Silloinkaan kepin käytäminen ei johda tuloksiin sillä aasi ei väkisin syö.
Osuit kyllä oikeaan blogissasi. Appiukkoni puhui aikoinaan tuulimyllyn lämmittäjistä. Nykyiset päättäjät toimivat kuin tuulimyllyn lämmittäjät, on huutoa, liikettä ja kiirettä, silti mylly ei lämpene.
Olen itsekin huomannut sen, että jos omia ongelmia on riittävästi eli liikaa, ei juurikaan jaksa kiinnostua ulkomaailman tapahtumista. Sinällään se on siis hyvä asia, että huomaa muun maailman tilanteen, sillä silloin on omassa päässä jonkinsortin järjestys. Mutta ei toki ole kivaa se, että kun on saanut päänsä järjestykseen, herää huomaamaan että kaikki muu on kaaoksessa. (Sama asia useaan kertaan, olen tänään toistavalla päällä.)
Kyllähän tämä pyllylleen menee tämä maailma, se on selvä.
Kyösti: minustakin tuntuu omituiselta, millaisia keinoja työttömien ns. "aktivoimiseen" käytetään. En usko, että ongelma on työttömien ei-aktiivisuus vaan työpaikkojen puute. Siinä jo valmiiksi työelämän kyykyttämiä (tai työelämään pääsemättömiä)lyödään kepillä, mikä ei lisää hyvinvointia, mikä syrjäyttää. Hyvä vertaus tuo tuulimyllyn lämmittäjät. Porkkana varmasti lisäisi hyvinvointia ja kannustaisi ottamaan edes pieniä askelia, mutta jopa monenlainen oma aktiivisuus tuo vain lisää rangaistuksia (esim. lisäkoulutus vie tuet jne.).
Hehkuvainen: joo, pyllylleen tämä maailma on menossa tätä menoa. Luulen, että jotain suurempaa muutosta tarvittaisiin, sekä asenteissa että käytännössä. Nyt suunta on vain pahoinvoinnin lisääminen, millä on varmasti seurauksensa (ja kulunsa) ajan kuluessa.
Post a Comment