Viime viikko oli työntäyteinen. Melkein koko käytettävissä oleva aikani (lukuunottamatta viikonloppua) ahkeroin ja juoksin paikasta toiseen. Sainkin tehtyä eräät projektit loppuun, mistä olen todella tyytyväinen. Sen jälkeen on takki ollut täysin tyhjä, eikä viikonloppu riittänyt elpymiseen. Uuvuttaa, eikä ajatuskaan kulje.
Tunnen, että nyt pitäisi ottaa rennosti, tehdä itselleni vain hyviä asioita, nukkua, liikkua ja olla tyhjäkäynnillä, mutta ei ole aikaa. Pitäisi aloittaa uusi muutaman viikon rutistus erään uuden projektin parissa. Minulla onkin nyt tosi ristiriitainen olo: tottakai yritän rutistaa kasaan seuraavankin tehtävän, kun olen sen eteen tehnyt jo hieman töitäkin. Samalla kuitenkin tajuan, että ei ole mitään järkeä siinä, että raataa ja raataa, ei se elämä pelkällä raatamisella tuo parempaa hyvinvointia ja onnea.
Ajankäytön hallinta taitaa ollakin melkoinen taitolaji: miten saada mahtumaan kalenteriin sopiva määrä välttämätöntä raatamista ja hyvinvointia edistäviä, mieluisia asioita? Olen jotenkuten saanut yhtälön toimimaan alkuvuoden, mutta nyt uuvuttaa.
Pitää kai yrittää vanhoja keinoja: pyrkiä vain juuri riman ylittävään suoritukseen, asioiden priorisointiin (en oikeasti haluaisi enää tuon ötökkäepisodin jälkeen tinkiä siivouksesta) ja tarvittaessa tilan raivaamiseen kalenterista. Tähän on pakko kuitenkin yhdistää riittävä määrä mukavaa vapaa-aikaakin, muuten en jaksa. Tärkeintä olisi kuitenkin osata hoitaa hommia leppoisalla kädellä, luottaen siihen, että aika riittää ja että oma suorituskin riittää. On vaikeaa opetella olemaan stressaamatta, huolehtimatta ja murehtimatta, kun siihen on vahva taipumus. On aina ollut, ja näin "vanhemmiten" stressinsietokykyni on jopa heikentynyt.
2 comments:
Jaksamista tähän viikkoon!
On todella hyvä, että tajuat hidastamisen tarpeen ennen kuin sinut pysäytetään. Joillakin ihmisillä on paha tapa vain puskea eteenpäin kunnes tulee totaalinen stoppi (saikkua burn outin takia, parisuhde kaatuu kun ei ehdi sitä hoitaa, akvaariokalat kuolevat kun ne unohdettiin tms.).
Aikaa on tosiaan rajallisesti, kaikista pyynnöistäni huolimatta vuorokaudessa on edelleen vain 24 tuntia. Työssä käyvä ja opiskeleva ihminen ei ikävä kyllä (yleensä) voi koko päiväänsä hallita ihan miten haluaa. Kyse onkin kai tosiaan siitä priorisoinnista, niin kuin itse sanoit. Toivottavasti löydät sellaisen järjellisen ratkaisun asioiden järjestämiseen :).
Kiitos! :) On kyllä kummallista, että miten sitä kiihdyttääkin omaa elämäänsä siten, että ei aika millään riitä. Eihän sitä silloin auta muuta kuin hiljentää vauhtia ja karsia menoja... ei se ole minulle ainakaan vaihtoehto, että yhtään pidempään olisin väsynyt ja mieli kurjana.
Elämään taitaa useimmiten kuulua iso läjä ikävähköjä velvollisuuksia, mutta pitää yrittää puristaa niitä aina minimiin :)
Post a Comment