Kovin on ollut väsynyttä menoa itselläni viime aikoina. Tekemistä olisi enemmän kuin on aikaa. Sen lisäksi on tullut vastaan hämmästyttävän monta pientä vastoinkäymistä. Sellaisia juttuja, että ei ne maatani kaada, mutta pistää suuni nyrpeälle mutrulle.
Harrastuksiini (todellakin monikko) liittyen on tullut ikäviä uutisia. Mahdollisuus harrastaa on toki jatkossakin, mutta pientä ikävää ja harmia niihin liittyen on pian tulossa. Tämän lisäksi en ole itsestäni riippumattomista syistä ehtinyt pariin kertaan erääseen rakkaaseen harrastukseeni, mikä harmittaa.
Maanantaina kävin kaupassa, mutta kotona huomasin, että erästä ostamaani asiaa ei löytynytkään enää mistään. Olin siis taas kerran ostanut ja maksanut tuotteen, joka jäi pakkaamatta kassalla. Jipii, halusinkin tukea ylihintaista kauppaketjua. Taas.
Harmituksestani selvittyäni hekumoin ajatuksella pitkistä yöunista: voisin mennä aikaisin nukkumaan ja nukkua normaalia myöhempään. Illalla siis vaivuin hymy huulillani uneen... kunnes heräsin aamujakelun jakamaan mainoksen kolahdukseen. Ei se suuri harmi ollut, vaan suurempi harmi piipitti jonkin ajan päästä: palovaroittimesta oli paristo lopussa. Ähelsin varoittimen parissa sen verran pitkään, että viimeisetkin unihiekat katosivat silmistäni ja palasin sänkyyni - pyörimään hereillä. Harmitti.
Olen arkea unohtaakseni seurannut ahkerasti uutisiakin (ei kai pitäisi). Jotenkin tuntuu, että monia hyviä asioita vastustaa jotkut ihme änkyräjoukot, joiden mielipide jyrää yleisenkin mielipiteen. Sitten kun olisi syytä änkyröidä, niin meno on taas niin kilttiä ja nöyrää, että ei enemmän voisi olla. Näyttää siltä, että meno jatkuu aina vain entisen kaltaisena: mikään ei oikeastaan muutu muu kuin että rikkailla on edelleen hyvä olla ja köyhiltä viedään aikojen kuluessa viimeisetkin rippeet, eikä ihmiset enää nykyään edes tiedä (tai välitä), mitä äänestävät. Puolueista (varsinkin joistakin) on tullut susia lampaiden vaatteissa: esittävät sopivasti suurelle kansalle sitä, mitä he haluavatkin kuulla, mutta miten sitten vaalien jälkeen päätösten hetkellä käykään... Taitavaa teatteria, sanon minä.
2 comments:
Voi :/. Koita kestää ne pikkukurtut, vaikka niitä voikin olla vaikeaa/mahdotonta sivuuttaa täysin. Iloa ja energiaa loppuviikolle!
Kiitos :) Ärsyttäähän nuo, mutta kyllä tässä vaiheessa on jo oppinut sen, että niitä tulee... ja onneksi myös menee.
Hyvää loppuviikkoa sinullekin! :)
Post a Comment