Vaikka edelleenkin mieltäni painaa erinäiset asiat, niin jotenkin oloni on keventynyt, kun olen tajunnut tiettyjen murheiden olevankin loppujen lopuksi pieniä ja tilanteeseen nähden jopa "luonnollisia". Tuntemukseni kumpuavat oikeasta asiasta, mutta asiaa ei tarvitse välttämättä ottaa henkilökohtaisesti. Minä voin valita oman suhtautumiseni ja käytökseni, vaikka tuntemukseni myllertäisivätkin. Minun ei tarvitse olla mitään muuta kuin oma itseni, vaikka jossain määrin muotteihin pitäisikin taipua. Minun ei kuitenkaan tarvitse taipua enempää kuin mitä varsinaisen työni tekeminen vaatii. Sehän se oikeasti tärkeää on, vaikka työelämä näyttää olevankin lähinnä sosiaalisilla suhteilla pelattavaa aikuisten leikkiä. Tämä olisi hyvä yrittää muistaa, vaikka kiukuttaakin useammin kuin olisi hyväksi.
Thursday, May 28, 2009
Pinnan kiristys helpottuu puhumalla
On uskomatonta, millainen apu siitä onkaan, kun pääsee mieltään kaihertavista asioista puhumaan jollekin. Keskustelun ei tarvitse olla edes pitkä ja syvällinen, vaan sisuksissa möyrivän pahan möykyn avaaminen toiselle auttaa jo sinällään. Ainahan niin sanotaan, että toisten avulla voi saada murheille oikeammat mittasuhteet, mutta miten sen aina unohtaa?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Kyllä puhuminen tekee hyvää :). Onpa hienoa, että olet päässyt purkamaan. Kun miettii asioita ääneen toisen ihmisen kanssa, saa usein arvokkaita oivalluksia.
Niin, nimenomaan niitä oivalluksia ja mittasuhteita :) Puhuminen kyllä helpottaa!
Kivaa viikonloppua! :)
Kommentti siihen terapia-asiaan: terapiaahan saa kuka tahansa, joka haluaa ja pystyy siihen (taloudellisesti ja psyykkisesti) sijoittamaan. Eri asia on sitten se, saako siihen KELAn tukea vai ei. Hakea voi aina, jos kokee sitä tarvitsevansa.
t. Maria
Maria: olet oikeassa. Sorruin siihen yleiseen ajatukseen, että terapiaa on vaikea saada, vaikka kyllähän sitä rahalla saa. Terapia on kyllä uskomattoman kallista, mutta kyllähän siitä apua voisi saada. Hyvää uuden viikon alkua sinulle :)
Post a Comment