Minä patoan liikaa tunteita sisälleni. Minulla on herkkänä ihmisenä taipumus tuntea voimakkaasti ja kasata ne kaikenlaiset tunteet sisälleni möykyksi. Joskus saatan pieninä palasina päästää jotain ulos, riemukasta iloa tai tuskaista parkua, mutta useimmiten tunteiden virta ei solju. Liian usein tunnen olevani tukossa, pää täynnä negatiivista myllerrystä (positiivisia tunteita on helpompi purkaa), joka tekee olostani kurjan ja jopa vihaisen.
En edes tiedä, miten voisin purkaa negatiivista tunnemyllerrystä (eli katkeruutta, kateutta, surua, vihaa, pelkoa). Puhumallako? En oikein uskalla puhua negatiivissävytteisistä asioista, koska eihän esimerkiksi katkeruus ketään kaunista. Liikunnallako? Joo-o, siitä olen kokenut saavani jossain määrin apua. Toimimallako? Mitä voisin muka tehdä tuntemuksia keventääkseni?
En tiedä, en vain löydä kanavaa. Olen varma, että minut hylätään, jos näytän kurjaa puoltani. En kuitenkaan jaksaisi niellä kaikkea sellaisenaankaan, vaan haluaisin pystyä jotenkin tuomaan sen esiin, jos minua on loukattu, vähätelty tai muuten kaltoin kohdeltu. Haluaisin pystyä jotenkin myös purkamaan sisälläni vellovan möykyn silloinkin, kun jokin asia herättää negatiivisia tuntemuksia, esimerkiksi vihaa tai katkeruutta.
Tunteiden patoaminen sisälle on pelottavaa, koska en voi olla aivan varma siitä, että ne myös pysyvät siellä joka hetki ja joka tilanteessa. Mieluummin purkaisin tunteeni hallitummin kuin jossain tilanteessa epämääräisenä kohtauksena. On vain vaikeaa muuttaa tällaista puolta itsessään, kun siihen on kasvanut ja mallin nähnyt. En ole varma, onko muutos mahdollinen, kun en edes tiedä, mistä lähtisin sitä etsimään.
10 comments:
Kokeile tyynysotaa, anna tyynyille roolit. Yksin kotona. Paisko, räyhää ja huuda niin paljon, että tulee itku. Nimeä tyynyt lopulta takaisin tavallisiksi tyynyiksi.
Ainakin minulla tepsii.
Itse oon Tunnetupa-blogiani kirjoittaessa uskaltanut ainakin miettiä niitä ikävämpiä tunteita. Arvelen, että kun löydät nimiä tunteillesi ja uskallat kirjoittaa niistä vaikka vähän - ja ehkä ensin vain itsellesi - ne menettävät voimaansa vähitellen. Tunnetuvasta löydät laajan tunnekartan, joka saattaa myös auttaa.
On kyllä aikoinaan tullut iskettyä päätäkin seinään - ihan konkreettisesti.
Ei fiksut ihmiset tunteiden takia sua hylkää! Kaikilla muillakin niitä on - monenlaisia, ikäviä ja raskaitakin.
Toivottavasti löydät oikean kanavan!
Pilviharso: hyvä idea! En voisi saada ainakaan suurta vahinkoa aikaiseksi :) Tuollainen purkaminen varmasti auttaisi.
Pelle G: mielenkiintoista! Jokin tuollainen tunnetyöskentely voisi tehdä minulle tosi hyvää, koska koen olevani jotenkin tukossa tunneilmaisuni kanssa enkä edes aina tunnista tunteitani muuten kuin yksinkertaisesti tiedostamalla, että katkeruus tms, mutta kaikki ne vivahteet jäävät pimentoon. Kävin tutustumassa blogiisi ja tunteet-sivustolle ja vierailen siellä todennäköisesti toistekin. Tuo tunnekartta on hyvin kiinnostava, ja ehkä sitäkin käyttäen voisin kokeilla kirjoittaakin tunteistani...
Ipo: tiedän! Minut on vain joskus hylätty, kun olen ollut jotain muuta kuin kiltti ja myötäilevä, tosin jälkeenpäin olen tajunnut, että eivät nämä ihmiset minusta ihmisenä olleet kiinnostuneita, vaan olennosta, jota voivat käyttää omiin tarkoituksiinsa... Kiitos, yritän jatkaa etsiskelyjäni.
Viha, suru, pelko ovat "perustunteita" joita jokainen joskus tuntee ja niitä olisi hyvä oppia myös ilmaisemaan, tai muuten ne syövät ihmistä.
Kateus taas on minusta sekoitus haluamista ja vihaa ("haluaisin tuon mitä tuolla toisella on ja vihaan häntä siksi että hänellä on se, mutta minulla ei"). Ehkä tässä pääsisi eteeänpäin kun tunnistaa sen, mitä haluaa ja pyrkii tietoisesti sitä kohti (tai työstää sitä asiaa, ettei ehkä koskaan tule sitä saamaan).
Katkeruus taas on noista mainitsemistasi ehkä ainoa negatiivinen tunne - patoutuma varmaan hyvin monenlaisia tunteita, esim. vihaa, kateutta, surua, pelkoa.. Ja olisi hyvä päästä purkamaan sitä möykkyä, jotta voisi elää selkeämmin ja voimakkaammin.
Oletko koskaan harkinnut terapiaa? Siellä voi oppia tunteiden tuntemista ja ilmaisemista turvallisessa ympäristössä.
t. Maria
Luulen, että hyvään terapiaan on hyvin vaikea päästä, vaikka se ehkä voisikin olla avuksi. Tuntuu, että nykyään terapiaan ei pääse edes ne, jotka sitä kipeimmin tarvitsisivat.
Kirjoitit asiaa. Itse sanoisin kateuden ja katkeruuden eroksi sen (olen kuullut tämän toisaalta), että kateus herää toisella olevasta hyvästä, jonka itse haluaisi ja voisikin saavuttaa. Katkeruus syntyy siitä, että myös kadehtii toista ihmistä toisen saamasta hyvästä, mutta kokee, että itsellä ei ole mitään mahdollisuutta saada sitä.
Tunteiden ilmaisemattomuus syö ihmistä, olen huomannut sen nyt kipeästi. Se nimittäin jäytää minua nyt, kun sisälläni on ollut tunnemyllerrystä, jolla ei ole tietä ulos. Olen huomannut, että paikallaan oleminen ei ainakaan auta, vaan täytyisi löytää jotain keinoja ratkaista tunnemylläkkää aiheuttavia tilanteita tai tekijöitä elämässäni tai jotenkin muuten purkaa (pahaa) oloaan.
Katkeruus on tosiaan erityisen paha tunnemöykky, joka sisältää paljon erilaisia tuntemuksia. Olen tuon Pellen vinkkaaman tunnekartan pohjalta nyt katsonut, että mitä tunneosasia omat ikävät tunteeni voisivat sisältää... ehkä tämä oman olon osiin jakaminen ja syiden etsiminen ja esille nostaminen on hyvä alku selvitystyölle. Sen jälkeen voisikin pohtia mahdollisia ratkaisukeinoja.
Minut taas on hylätty (monta kertaa) jos en olekaan ollut niin vahva, kuin minun ns. ystäväni olisivat toivoneet. Siksi varmaan nyttemmin puran niin innokkaasti heikkoja puoliani nettiin... Turvallisempi ympäristö tämä, ainakin mulle.
Ipo: voi, nuo hylkäämiset kuulostavat tosi kurjilta ja epäreiluilta :( On se kumma, kun jotkut eivät siedä toisessa ihmisessä erilaisia puolia, kuten juuri hetkellistä ns. heikkoutta tai kuten omalla kohdallani vahvuutta (minun on joskus oletettu ja suorastaan toivottu olevan heikko).
Netti on oikeastaan aika turvallinen ympäristö, kun järkevästi toimii. Täällä on vertaistukea ja jos jotain häiriköitä tapaakin, heitä ei tarvitse ottaa vakasti, kun he ovat jotain tuntemattomia jossain kaukana...
Mukavaa viikon jatkoa sinulle! :)
Kirjoittaminen on ollut ainakin minulle se tapa purkaa tuntojani, niitä pahoja, ja surullisia. Pelkästään sekin on auttanut minua, että olen saanut niitä ulos, vaikkei kukaan siitä tiedäkään.
Kun en halua myrkyttää ihmissuhteita sillä pahalla ololla joka sisällä myllertää... Kukaan niitä tekstejä ei pääse lukemaan, kun en yksinkertaisesti voi näyttää sitä puolta muille ihmisille.
Islander: Kirjoittaminen on kyllä loistava tapa purkaa tuntojaan ja joillekin (kuten minulle) luontevampaakin kuin puhuminen. On sitä paitsi vaikeaa löytääkään henkilöitä, joille "uskaltaisi" puhua... tai kannattaisi. Useimpia ihmissuhteita ei tosiaan kannata "myrkyttää" omalla pahalla olollaan, vaikka joistain asioista voi ollakin hyvä puhua. Ei kuitenkaan kaikesta.
Hienoa, että olet löytänyt kirjoittamisen! Toivottavasti se auttaa sinua. Hyvää uutta viikkoa!
Post a Comment