Friday, May 22, 2009

Vanhat tietokoneet täynnä muistoja? - viikko 3

Olen toimittanut asianmukaiseen keräyspisteeseen kaksi jo vuosia varastossa lojunutta tietokonettani (iso kiitos tosi hyvin järjestetylle keräyspisteelle!). Olen oikeasti kuvitellut joskus kaivavani "tärkeät" tiedostot koneiden uumenista ja säilöväni ne muistoina. Näin en ole kuitenkaan tehnyt, vaikka vuosia on kulunut.

Olen oivaltanut, että mitä niissä koneissa sisällä onkin (siis tieto, ei rauta), en halua niitä sieltä enää esiin. Tietokoneet ovat aikakausilta, joilta en enää halua muistoja pöyhiä; aika ei tosiaankaan ole kullannut sen ajan muistoja. Hyvät asiat muistan muistelemattakin ja ikävät asiat haluan unohtaa. Ei kaikkea tarvitse säilöä ja muistaa, eikä varsinkaan kannata koskea asioihin, joista todennäköisesti pöllähtää vain sisuksia raastava ja tunkkainen pölypilvi.

Vaikka saatoin menettää jotain tärkeääkin (tuskin, kun en vuosiin ole kaivannut), tuntuu uskomattoman hyvältä päästä eroon jostain sellaisesta menneisyyden taakasta, joka aidosti tuntuu taakalta. On helpotus päästä eroon myös keskusyksiköistä, jotka olivat tosi rumia ja tilaa vieviä (miksihän niistä ei tehdä aidosti mielenkiintoisen näköisiä?!).

Tietokone on tosiaan käyttöesine ja työväline ja sellaisena sitä on syytä pitää. Turhanpäinen pönttöjen säilöminen ei kannata: jos pöntön sisällä on jotain tärkeää, se kannattaa suojata jotenkin ihan muuten kuin säilömällä koko kovaa vauhtia vanheneva pönttö (tai läppäri). Muistakaa siis varmuuskopiot :)

5 comments:

Hehkuvainen said...

Niin totta! Kaikki! Ja tosiaan, ne varmuuskopiot... heti heti, kun on varaa ostaa se ulkoinen kovo... sanoo hän ja jättää kuitenkin tekemättä. No, saa syyttää sitten ihan itseään.

Anonymous said...

Onnittelut!
Vaikuttaa tosiaan siltä, että pystyt vihdoin päästämään irti menneestä ja avautumaan uusille mahdollisuuksille! Onnea ja rohkeutta!

toivoo Maria

Nan said...

Hehkuvainen: :) Nykyään muuten saa todella tilavia (8-16 GB) muistitikkuja ihan kohtuuhintaan, jopa 10-20 euroa. Ne on halvempia kuin ulkoinen kovalevy, tosin kestävyydestä en tiedä. Miksi eivät kestäisi?

Maria: kiitos :) Minun on vaikeaa irtautua sekä menneestä että turhasta materiasta (joka vielä usein muistuttaa menneestä). Nykyään "muistoja" jää niin helposti romppeiden muodossa, että osa on pakko karsia pois. Tein ehdottomasti oikean ratkaisun, kun heitin tietokoneet tutkimatta menemään. Aivan kuin iso taakka olisi henkiselläkin puolella lähtenyt.

Anonymous said...

Musta toi on usein sama asia. Siis säilytämme tavaraa, jotka liittyvät menneisiin elämänvaiheisiin, ihmisiin tms. koska emme uskalla luopua niistä ihmisistä, niistä elämänvaiheista..

Musta hyvä sääntö, kun miettii jonkun tavaran säilyttämisen tai poisheittämisen välillä on: tuottaako se tavara mulle iloa (siis jos se ei ole jotain sellaista jota oikeasti tarvitsen). Jos ei tuota iloa niin roskiin vaan.

Maria

Nan said...

Joo, näinhän se on, että eihän tavaraa säilytetä, ellei koeta sillä olevan joko käyttö- tai tunnearvoa.

Minun on vaikea heittää mitään sellaista pois, josta olen epävarma. Jos jokin tavara olisikin aivan turha tai sisältäisi vain pahoja muistoja, niin eihän ongelmaa olisi. Tuo sääntösi on hyvä: jos asiaa katsoisikin siltä kannalta, että tuottaako jokin asia iloa. Jos enimmäkseen ei, niin pois vain! :)