Uupumusta kohti kulkiessa on helposti sokaistunut kulkusuunnasta ja -vauhdista. En varmaksi osaa sanoa, kuinka uupunut olen, kaipaanko sairaslomaa vai en. Tiedän kuitenkin, että paineensietokykyni on huomattavan heikko juuri nyt, ja mieluiten käyttäisin vähäisen vapaa-aikani itselleni mieluisiin asioihin, jotka nostattaisivat hymyä huulilleni, kuin armottomaan suorittamiseen.
Olen pohtinutkin nopeita ratkaisuja helpottaakseni omaa oloani. Ikävimpään osa-alueeseen en voi vaikuttaa, eli työhöni, mutta muuta säätämällä toivon voivani taas edes hieman paremmin.
Tein vaikean päätöksen karsia hieman kevääksi suunnittelemiani opintoja. Minulle tulee kurja olo, jos en pääse tavoitteeseeni, mutta tässä tapauksessa aidan madaltaminen taitaa kuitenkin olla järkevämpi ratkaisu kuin lopullinen uuvahtaminen opintojen vuoksi. Harmi vain, että joudun karsimaan mielenkiintoisiakin asioita.
Yritän sovitella eräiden opintotöiden aikataulutusta, jotta saisin työt ylipäätään tehtyä ja aikataulutus ei kävisi liian ahdistavaksi. Toivottavasti onnistuu.
Minulla olisi (yllättäen) mahdollisuus lisätä itselleni mieluista harrastusta kevääksi. Tämä on hieman kaksipiippuinen juttu, kun toisaalta harrastan mielelläni ja ilolla, mutta toisaalta aikataulutettu harrastaminen saattaa mukavuudestaan huolimatta myös stressata. Toisaalta kun kyse on harrastuksesta, niin eihän siellä joka viikko tarvitse olla. Todennäköisesti siis lisään harrastamista keväällä, mutta tämä asia täytyy harkita tosi tarkkaan.
Annan itselleni myös luvan ja ajan pohtia ja tutkailla itseäni oikeasti kiinnostavia asioita ja suunnitella tulevaisuuttani. Olen itse asiassa jo nyt syksyllä noudattanut tätä, mutta yritän nyt erityisesti muistaa tämän, kun tällaiset helposti jäävät väliin, kun arki painaa päälle. Tulevaisuuden suunnittelu antaa kuitenkin toivoa paremmasta, mikä taas kantaa arkea hieman pidemmälle.
Mitähän vielä? Ei tule nyt mieleeni, mutta näistähän on ihan hyvä lähteä liikkeelle.
4 comments:
Voimia ja jaksamista.. Jostain on hyvä karsia, jos siltä tuntuu, koska kaikkeen ei aina aika voi riittää, vaikka kuinka haluaisi. Itse oon jättänyt viime viikolla netissä roikkumisen vähemmäksi, kun ei kertakaikkiaan ole ollut aikaa, mutta tänään taas tuntuu, että antaa muiden odottavien töiden olla, nyt haluun omaa aikaa just täällä! Ja blogimaailma on, vaikka niin hölmöltä ehkä tuntuukin tää sanoa, oiva vertaistuen ja itsereflektoinnin paikka monellakin tapaa. Ja harrastusta, mieluista ajanvietettä jne. Toisaalta ainakin itseäni stressaa se, jos ei sit aina pääsekään (tai jaksa) tänne blogistaniaan.. Samoin voi stressata tekemättömät työt. Vaikka se oma aikakin yms. olis tosi tärkeää.
No, ei siis ole suoraan verrannollinen sun tilanteeeseen, mut kunhan höpötin..
Kiva, kun höpötit :) Höpöttämistä pitäisi olla elämässä enemmän! (Enkä nyt tarkoita höpöttämisellä mitään joutavanpäiväistä pölinää, vaan se on varsin tarpeellista puhelemista.)
Kiitos! Blogimaailma on hyvä paikka piipahtamiseen ja oleskeluunkin. Vertaistuki on arvokasta!
Monenlaisia asioita voi stressata, vaikka osassa ei mitään järkeä olekaan :) Esimerkiksi itsekin joskus stressaan blogaamista, vaikka sen pitäisi olla viimeinen stressattava asia! Tiskitkin voivat usein odottaa yms. mutta ei sitä pää aina siten tajua.
Tekemisten karsiminen on vaikeaa, mutta välttämätöntä. Eilen jaksoin noita miettiä, mutta tänään on niin uupunut olo, että mikään ei kiinnosta. Tai kiinnostaisi, jos ei olisi niin paljon energiaa vievää pakkokurjuutta....
Mukavaa viikon jatkoa sinulle! :)
Mietinkin, että et voi ihan loppu olla, jos jaksat näin miettiä ja tehdä toimenpiteitä, hyvä. Mutta päiväthän ovat erilaisia. Ilmeisesti kuitenkin onneksi saat nukuttua tarpeeksi ja syöt hyvin. Suosittelen kyllä niiden kivojen juttujen tekemistä, kun uupumus kuitenkin enemmän on henkistä, niin kivojen juttujen tekeminen ei ehkä sillä tavalla rasita. Ja minä tykkään kovasti tästä blogista, hienoa että jaat kanssamme arvokkaat pohdintasi.
Pellon pientareella: Kiitos kannustavasta kommentistasi :) Onhan minulla tosiaan hyviä hetkiä, erityisesti mukavien tekemisten ja harrastusten jälkeen. Silloin jaksaa miettiä elämäänsä muutenkin. Sitten taas joskus ei todellakaan jaksa.
Pääasiassa olen nukkunut tosi hyvin koko syksyn ja kun olen kiinnittänyt syömiseenikin huomiota, niin sikäli asiat ovat hyvällä mallilla. Minulla on kuitenkin myös voimia vieviä asioita elämässäni ja ne painavat. Nuo kivat jutut ovat kuitenkin toistaiseksi olleet silta raskaiden asioiden yli. Se silta ei tunnu juuri nyt vakaalta.
Post a Comment