Tänään ei tapahtunut mitään erityistä. Päivä vain kulki omaa tahtiaan ja minä hymyilin, saatoin tuntea jopa onnen henkäyksiä. Mistä ne tulivat? En tiedä. Ehkä ne eivät tulleet mistään, vaan ne ovat, asuvat sisälläni. Hiljaiset asukkaat, jotka rohkaistuivat esille juuri tänään kurkistamaan hyvän päivän menoa.
Aamu alkoi vetreänä. Liikuin, venyin ja lihakseni työskentelivät, kunnes minulle tuli pieni hiki. Veri kiersi kuljettaen hyvää oloa koko kehooni ja mieleeni. Hymyilytti, oli mukava tarttua päivän töihin vahvana ja voimakkaana. Mukava?! Joo-o, sellaistakin voi tapahtua hyvänä päivänä.
Kävin tervehtimässä auringonpaistetta! Sekin tuntui vilkuttavan minulle. Missä piileksivät normaalit arkitunteeni, ne ahdistuneet, syrjään vetävät, surua tuovat ja tylsistyneet? En tiedä. Ehkä niitä ei ole ollut tänään olemassa.
Haasteita? Oli niitäkin tänään. Ikäviä asioita? Joo, niitäkin löytyi. Jostain syystä ne eivät kuitenkaan tuntuneet miltään, ne ikään kuin vain olivat... ja menivät. Ratkeavat jos ratkeavat, eivät vaikuta minuun.
Mistä tämä tasapaino on tullut? En tiedä. Ehkä se ei ole tullut mistään, vaan se on minussa. Minä olen tasapainoinen. Juuri nyt.
7 comments:
oikein hyvä: juuri nyt, ja siitä hetkestä kiinni, ei ole muuta.
Ihanaa, paljon lisää tuollaisia päiviä sinulle :)!
Aamu: niin juuri, hetkestä kiinni, mutta ei saa niin kovaa puristaa, että se menee pois. Hyvää viikon jatkoa!
Roskis: kiitos! :) Samoin sinulle, paljon hyviä päiviä!
Loistavaa! Mulla on ollut samanlaisia fiiliksiä. Mäkikuisma ja hevi-kuuri ollevat iso osa siitä.
Pellon pientareella: uskon myös noilla asioilla olleen iso merkitys :) Toki ehkä myös vuodenajalla ja valolla. Hyviä päiviä jatkossakin!
Hei!
Törmäsin vanhaan kirjoitukseen siitä, kuinka sinua ärsyttää kiltteys ja lammasmaisuus. Itsekin kärsin sellaisesta ennen, samoin jatkuvasta ulkopuolisuuden tunteesta. Tulin siihen tulokseen, että ärsyyntymisen taustalla kummitteli todennäköisesti se, etten ollut lainkaan sinut itseni kanssa. Luullakseni lammasmaisessa ihmisessä ärsytti se, että hänestä näki kuin peilistä itsensä - epätoivoisena roikkumassa jonkun sellaisen perässä mitä "ei voi saada".
Muutin tietoisesti suhtautumistani ärsyttäviin tyyppeihin. Sen sijaan, että olisin hätistellyt heidät ympäriltäni, annoin tunteen tulla ja mennä, antamatta sen vaikuttaa toimiini. Suhtauduin siihen kuin jonain flashbackinä menneisyydestä enkä antautunut sen johdateltavaksi.
Lopetin vaikeasti tavoiteltavien miesten perään itkemisen, samoin liialliset tutustumisyritykset muihin viileisiin tyyppeihin, ystävyysmielessä. Annoin "ylikilteille" mahdollisuuden ja nämä suhteet muodostuivat alun tutustumisvaiheen jälkeen (ts. kun molemminpuoleinen luottamus oli saavutettu) hyviksi ja tasapainoisiksi ihmissuhteiksi. Näiden ihmisten oma tahto ja mielipiteet tulivat kyllä esiin ajan kanssa ;)
Ulkopuolisuus, tyhjyys, yksinäisyys eivät ole enää aikoihin olleet ongelmiani :)
Olen ymmärtänyt, että ihmiset käyttäytyvät (jopa) mielistellen silloin, kun he todella ovat kiinnostuneet jostakin henkilöstä. Esim aidosti kiinnostunut mies vaikuttaa aika... säälittävältä... ;D Valmiina tekemään vaikka mitä. Mitä oma kymmenevuotinen kumppanikin teki puolestani alkuaikoina...tekisipä edelleen :D
Lisäisin vielä, että omien tuntemusteni vuoksi käyttäydyin myös itse aiemmin viileästi ja vaikeasti tavoiteltavaa esittäen. Oletin, että ystävälliset ja mielistelevät ovat kaikkien mielestä ällöttäviä. Oliko ihme, että minusta ei juuri pidetty??? Pääsääntöisesti normaalit, terveen itsetunnon omaavat ihmiset suhtautuvat "mielistelyyn" positiivisesti.
Kannattaa kokeilla!
Anonyymi: kiitos kivasta ja ajatuksia herättävästä kommentistasi :)
En nyt yhtään muista, olenko ollut ärsyyntynyt kiltteyteen ja lammasmaisuuteen itsessäni vai muissa (todennäköisesti molemmissa...), mutta eiväthän nuo eroa toistaan. Kun jokin ominaisuus ärsyttää toisessa, useinhan sen löytää jossain muodossa itsestäänkin.
Tunnistan kyllä itsessäni tuota, että en ole oikein sinut itseni kanssa. Joskus tosin olen, mutta uesin en, ja tarkoitan tällä kai itseäni erityisesti muiden seurassa. Siksi kai minua usein tietynlaiset piirteet ärsyttävätkin, kun en pidä niistä itsessäni...
Tuo että antaa tunteen tulla ja mennä, on itselläni ainakin toiminut tosi hyvin, kun ei "tarvitse" enää takertua "turhaan", ajatuksissa ja muuten.
Ei minuakaan enää mielistely niin paljon häiritse kuin ennen. Kai siihen hiljalleen osaa suhtautua "paremmin" kuin aiemmin, ihmisiin ihmisinä eikä yksittäisinä (ärsyttävinä) piirteinä.
Uskon jotenkin, että juuri näiden "ylikilttien" kanssa voi saada juurikin ne hyvät ihmissuhteet. En voi sanoa tavoitelleeni "vääriä" ihmisiä, kun en erityisemmin ole enää tavoitellut ihmisiä elämääni (vaan tulee, jos on tullakseen), mutta ehkä en ole huomannut ihan kaikkia mahdollisuuksia, eli niitä huomaamattomampia, tutustumisen arvoisia.
Kiitos tosiaan ajatuksia herättävästä kommentistasi. Mukava kuulla, että sinulla menee nyt niin paljon paremmin oivalluksesi jälkeen :) Taidan kokeilla samaa ;)
Post a Comment