Tuesday, February 05, 2008

Tahtoo olla vapaa arjesta!

Haaveilen usein älyttömiä. Tai ainakin ne asiat tuntuvat hyvin hyvin kaukaisilta ja toteuttamiskelvottomilta, mutta niin kovin houkuttelevilta... ainakin tavallaan. Viime aikoina olen haaveillut siitä, että pääsisi irti elämän oravanpyörästä, ahneudesta ja rahan tekemisestä jo valmiiksi rikkaiden taskuihin.

Voisi olla kiva olla siis omavaraisempi, asua jossain syrjemmässä kivassa talossa, viljellä ruokaa omaan käyttöön, tehdä jotain pieniä mielekkäitä työjuttuja, joista saisi hieman rahaakin, mutta pääasiassa voisi elää juuri niin kuin haluaa. Kenties hieman köyhästi, mutta mielekkäästi. Ei tarvitsisi miettiä, että miten saisi kahmittua mammonaa ja materiaa, onko ensi kuussa seuraavat yt-neuvottelut ja miten uraa saisi edistettyä muuten edistettyä, jotta mahdollisten irtisanomisten jälkeenkin työllistyminen olisi edes jotenkin mahdollista. Ei tarvitsisi olla osa ahneuden kierrettä, jossa lopullisena tavoitteena on ottaa ihmisistä irti kaikki mahdollinen, jotta raha päätyisi joidenkin kasvottomien osakkeenomistajien taskuihin. Olisi hienoa olla oman itsenstä herra.

Mutta eipä tuo taida olla oikein mahdollista. Rahaa tarvitsee kuitenkin aina sen verran, että jostain sitä on säännöllisesti saatava ja se tarkoittaa töitä. Säännöllinen päivätyö taas tarkoittaa rahaa, mutta myös sitä, että ei ole aikaa tehdä kaikkea sitä, mitä oikeasti elämässään haluaisi tehdä. On inhottavaa olla vankina oman elämänsä oravanpyörässä, mutta sitähän se normaalin työssäkäyvän ihmisen elämä kai on. Jonkinlaista vankeutta jossain tilanteessa, jossa vapaus on vain kaukainen haave.

2 comments:

mari said...

Minustakin usein tuntuu, että elän vain viikonloppuja ja lomia varten ja tästä oravanpyörästä olisi ihanaa irrottautua. Surullisena ajattelen usein, että se taitaa olla mahdollista vasta eläkkeellä, jos silloinkaan, mutta toisaalta, kun katson esim. pitkäaikaistyötöntä sukulaistani tajuan, miten onnekas olen, että minulla on töitä. Oppisinpa vain nauttimaan niistä.

Nan said...

Taitaa olla niin, että aina elämästä löytyy jotain valitettavaa. Koskaan ei muka ole täydellisen hyvä olla (tarvitseeko ollakaan?)...

Kai arki on aina arkea ja jos se toimii edes kohtalaisesti, niin pitäisi olla tyytyväinen. Olen minäkin ihan äärettömän tyytyväinen, että minulla on töitä. Minusta töiden löytäminen ei todellakaan ole helppoa.

Silti haaveilen toisenlaisesta elämästä, tosin kai haaveita saa ja pitääkin olla. Voihan olla, että joskus tulee pakkotilanne vaihtaa töitä tai alaa, joten ehkä sitten...