Friday, February 01, 2008

Taidan uskoa ihmisten hyvyyteen

Podin eilisen illan jotain pöpöä siitä päätellen, että olo oli heikko ja viluinen. Nyt voin kuitenkin parammin - kiitos lepäämisen ja melko mainiosti nukutun yön. Olooni vaikuttaa myös se, että olen tällä viikolla kohdannut useita aivan ihania ihmisiä! En oikeastaan voi käsittääkään kaikkia niitä ihania pieniä asioita, joita tällä viikolla on tapahtunut. Elämä tuntuu hymyilevän minulle oikein leveällä naamalla tällä hetkellä. Siis minulle?! Mitä on tapahtunut?!

Aamu on ollut loistava. Minulla on ollut jo jonkin aikaa eräs ongelma, joka vaatisi järjestelyä. Asia ei sinällään monillekaan olisi iso asia, mutta minä en osaa hoitaa tuohon liittyviä käytännön asioita, joten olen stressaillut asian kanssa jo pitkään - ja tietysti lykännyt sitä. Yllättäen tänään ongelma täytyi kuitenkin ratkaista, mikä nosti jo valmiiksi tuskaisen hien otsalleni... mutta miten kävikään? Ryhmä nuoria, tuntemattomia miehiä auttoi minua! He olivat aivan ihania, tekivät hymyillen enemmän kuin heidän tarvitsikaan - ihania ihmisiä, tosi iso kiitos heille! Iso kiitos myös asiaan liittyvälle naiselle, joka myös osaltaan auttoi minua eteenpäin. Vaikka ongelmani ei olekaan ihan täysin ratkaistu, niin nyt on paljon helpompi edetä asiassa.

Täytyy myös tunnustaa, että myös ostosreissu paikalliseen vettä väkevämpiä juomia myyvään monopoliasemassa olevaan liikkeeseen piristi myös päivääni. Minulta kysyttiin henkilöllisyyspapereita! Tuo jos mikä piristää tällaista vanhaa kolmekymppistä haahkaa, varsinkin, kun myyjänä oli vielä oikein säteilevä ja ystävällinen nainen. Oli mukavaa jutustella tovi hänen kanssaan muutenkin.

Näiden positiivisten asioiden lisäksi on muitakin ihania tapahtuneita asioita, pieniä ja isoja, hymyileviä ihmisiä, hauskoja yhteensattumia ja pieniä iloja. Luulen, että niiden voimalla jaksan taas tovin eteenpäin vaipumatta synkkyyteen. Minusta nimittäin tuntuu siltä, että tämä masennus on tuonut minulle kyvyn nauttia pienistä asioista!

Ihanaa, kun nyt on perjantai. Huomenna pitäisi uskaltaa, mutta ehkä näiden hyvien tapahtumien jälkeen uskallan kohdata pelottavan asian pää pystyssä ja hymyillen. En voi uskaltamalla menettää mitään, enhän.

3 comments:

Tess said...

Mukava kuulla, että auringon säteitä pilkahtelee elämässäsi :)

Ihan näin ilmoitusluonteisesti ajattelin käydä ilmoittelemassa, että olen sulkenut blogini ulkopuolisilta kävijöiltä ainakin tältä erää. Tämän olisi toki voinut kertoa s-postin välityksellä, mutta en vain saa tällä hetkellä aikaiseksi kirjoittaa yhtään s-postiviestiä. Postia saat sitten, kun pää toimii vähän paremmin.

Maire said...

Hyvää viikonloppua sinullekin!

Nan said...

Tess: Ok, kiitos, kun ilmoitit. Minusta olisi edelleen mukava lukea kuulumisiasi blogistasi :)

Joo, yritän pitää tiukasti kiinni pienistä ihanista asioista, kun itse asiassa iso murheen virta yrittää kiskaista minut mukaansa...

Kiitos Maire! Hyvää viikonloppua sinullekin :)