Lahjakkuuksia

Minä ihailen lahjakkuutta. En tarkoita, että lahjakkuus tekisi automaattisesti ihmisestä lahjattomampaa parempaa, mutta lahjakkuus on mielestäni nimensä mukaisesti lahja, josta kannattaa ottaa ilo irti ja jopa hyötyä, jos mahdollista. Lahjakkuus on kuitenkin iso, hieno asia, jota kaikilla ei ole.

Minusta on hienoa, että lahjakkuutta voi parhaimmillaan käyttää kompassina elämässä: se antaa suuntaviivaa siihen, mitä voi tehdä hyvin, jolloin siitä tekemisestään nauttiikin enemmän ja se myös parhaimmillaan tarjoaa muillekin ihmisille pohdittavaa, iloittavaa ja nautittavaa. Lahjakkuus on siis myös asia, jonka avulla voi jakaa toisillekin jotain, sen lisäksi, että sen avulla voi tuottaa iloa itselleen.

Lahjakkuutta on monenlaista: sosiaalista, matemaattista, kirjallista, suullista, taiteellista, erityisen hyvää ymmärrystä asioista jne. Wikipedialla on oma määritelmänsä sanalle, mutta en ole samaa mieltä siitä, että lahjakkuus olisi ihan sama asia kuin älykkyys.

Muistan, että minulle lapsena sanottiin, että kaikki ovat hyviä jossain. Olen näin vanhempana eri mieltä: koko lapsuuteni, nuoruuteni, jopa ihan viime vuosiin asti olen etsinyt sitä lupailtua asiaa, jossa juuri minä olisin hyvä. En ole löytänyt sitä, minulle valehdeltiin. Minulle ei ole suotu lahjoja, kompassia. Minä olen todellakin keskinkertainen, joka voi tehdä asioita tasaisen keskinkertaisesti. On jotain asioita, jotka hallitsen paremmin ja on asioita, joissa olen suorastaan huono, mutta ei ole asioita, joissa voisin mainita olevani erityisen etevä. Niitä asioita ei ole koskaan ollut, mikä on varmasti yksi syy siihen, että olen hakenut omaa paikkaani koko ikäni kuvitellen, että olisin jossain todella hyvä. Olen miettinyt, että mitä tällainen keskinkertaisuus (joka on joissain asioissa huono) voisi tehdä ja todennut, että ponnistelleen aika montaakin asiaa, mutta on vaikea löytää esim. työtä, jonka tekeminen olisi enemmän luontevaa tekemistä, jopa nautintoa, kuin ponnistelua.

Ei minusta kannata sanoa lapsiraasulle, että jokainen on jossain hyvä, koska pettymys voi olla suuri lapsen huomatessa, että se ei olekaan totta. On lahjakkaita ihmisiä ja on meitä muita, joilla on ihan riittävät elämässä selviytymisen eväät. Toki lasta kannattaa opettaa hyödyntämään vahvuuksiaan kunhan ei tuputa hänelle perusteetonta uskoa, että juuri hän olisi ihan erityisen hyvä jossain, jos hän ei sitä ole. Vaikka ei lahjakkuus olisikaan, niin voi olla riittävän hyvä ja se usein riittää.

Olen niin kovasti halunnut olla hyvä jossain, mutta ei kaikkea haluamaansa voi tässä elämässä saavuttaa. Pitää porskuttaa eteenpäin näillä eväillä ja opetella olemaan jossain asiassa edes hieman hyvä. Ehkä se lohduttaa minun sisäistä, itseensä pettynyttä lapsiraasua. Nauttikaa te oikeasti lahjakkaat lahjoistanne. On oikeasti iso asia se, että osaa jotain todella hyvin.