En tiedä johtuuko väsymyksestä vai mistä, mutta nyt on pari päivää mennyt tosi saamattomissa merkeissä. Hyvä, että olen saanut raahattua itseni töihin ja onnistunut järjestämään ruokaa itselleni illaksi. Tuntuu, että en edes muista, mitä minun pitäisi tehdä, aivan kuin aivonikin olisivat tyhjäkäynnillä. En viitsi edes mainita, kuinka "tehokkaissa" merkeissä työpäiväni ja iltani ovat menneet... On nimittäin uskomattoman vaikeaa tarttua mihinkään tekemiseen juuri nyt.
Olen huomannut, että minulla tulee näitä päiviä aina silloin tällöin. Aiemmin herkästi syyllistin itseäni saamattomuudestani ja päättelin olevani patalaiska vätys, josta ei ole mihinkään (millään elämän osa-alueella). Nyt olen oivaltanut, että näitä päiviä vain tulee eikä niille välttämättä sen ihmeempiä selityksiä ole. Ehkä olen tulossa kipeäksi (kurkku on kipeä), ehkä unettomuus painaa tai olen muuten vain energisemmän jakson jälkeen väsynyt ja kaipaan lepoa. Ehkä tällainen parin päivän "uupumus" on ihan luonnollista ja ihan ok. Tällaista uutta suhtautumista olen siis ajatellut kokeilla itseni syyllistämisen ja piiskaamisen sijaan.
Tunnustan, että vaadin itseltäni yleensä todella paljon ja siksi minun on ollut vaikea hyväksyä tällaisia tehottomia päiviä. Nyt minulla on kuitenkin asian suhteen ihmeen ok olo: en ole vaatinut itseltäni juuri enempää kuin mihin nyt pystyn, vaan olen keskittynyt niin paljon vain olemiseen kuin olen voinut. Eiköhän tämä uupumus, väsymys ja aloitekyvyttömyys mene pian ohitse, kun vain maltan odottaa ja ottaa rauhallisesti. Mikä kiire tässä mihinkään oikeastaan juuri nyt on.
Jotenkin tuntuu, että fyysistä vointia lukuunottamatta oloni alkaa olla jo matkalla parempaan suuntaan. Ehkä viikonloppuna jaksan taas olla iloinen ja energinen. Sitä toiveikkaasti odotellessa :) (Oikeastaan toivon tosi paljon, että ajatustoimintani alkaisi osoittaa virkistymisen merkkejä jo piankin - minulla on kuitenkin joitain juttuja, joita pitäisi pystyä keskittyneesti hoitamaan.)
3 comments:
Koeta tsempata. Mulla on samanlanlaisia fiiliksiä. Kevätuupumus kiusaa ja en tahdo jaksaa tehdä mitään. Koetan pitää itseni pirteänä ja energisenä syömällä terveellisesti, nukkumalla riittävästi ja harrastamalla liikuntaa vapaa-aikana.
Veit sanat suustani, täysin.
Vaikka olen ahkera ihminen, koen silti toisinaan saamattomuuden syyllisyyttä. Joskus ei huomaa, että koko ajan tekee jotain ja ajattelee ettei koskaan tee mitään. Saikohan tästä irti sitä mitä tarkoitin...
Yritän toki tsempata jossain määrin varsinkin, jos näyttää siltä, että laiskavaihde jää päälle... Unta minun pitäisi saada enemmän, mutta se ei aina vain onnistu. Liikkumista ja syömistä on onneksi helpompi säädellä.
Ina: Uskoisin ymmärtäväni. Joskus ei tosiaan huomaa sitä, että kuinka paljon tekee. Se johtuu minulla siitä, että vaadin itseltäni ihan liikoja ja toisekseen en ehkä sillä hetkellä tee juuri niitä asioita, joita "pitäisi". Itsensä syyllistäminen on useimmiten vain niin turhaa...
Post a Comment