Tuesday, April 08, 2008

Panda-look

Tänään oli aamu, jolloin pelästyin peilikuvaani. Olinko se todella minä, joka peilistä katseli harottavin silmin ja hiukset pörrössä? Mustat varjot silmien alla harhaannuttivat minut hetkeksi luulemaan, että kylpyhuoneessani on panda, mutta ikäväkseni (?) jouduin toteamaan, että eih, siellähän olen vain minä.

Ei auttanut siis muu kuin pelastaa mitä pelastettavissa oli. Hiusharja, suoristusrauta ja hiustökötti rauhoittivat päähaiveneni. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuikin siis mustat silmänaluseni, koska silmien väsyneelle harotukselle ei mitään voinut. Jollain naaman värisellä tökötillä ja puuterilla yritin ottaa tilannetta haltuun ja kotona kokonaisuus vaikuttikin lupaavalta: ei muuta kuin töihin ja ihmisten ilmoille vain!

Unohdin sen tosiasian, että töissä on käytössä kirkkaat loisteputket, joten töissä peiliä vilkaistessani pelästyin näkyä uudelleen: taas sama panda! Eipä naaman värinen tökötti yhdistettynä puuteriin paljon auttaneet. Silmänaluset näyttivät sekä tummilta että turvonneilta. Voi ei! Ei kai auta muuta kuin olla vähemmän sosiaalinen tänään.

Nuorempana oli mukavaa, kun peilikuva ei aiheuttanut tuskallista pohdintaa ja ongelmanratkaisutaitojen harjaannuttamista. Hiusten laittaminen ja kasvojen pesu ja rasvaus riittivät pitämään olemuksen pirteänä koko päivän. Nykyään öh... jotain korjaustoimenpiteitä on välttämätöntä tehdä, jotta kestän katsoa itseäni ja työkaverit eivät kommentoisi yöunieni määrää. Miehet taitavat tässä päästä tosi paljon helpommalla, naisille tuntuu olevan jo oman itsensäkin takia pakollista tehdä jotain peilikuvalleen. En itse ainakaan muista aikoihin nähneeni huolittelematonta naista, jos jotain lähiöissä notkuvia juoppoja ei oteta huomioon. Vaikka ei meikkaisikaan, jotain täytyy näköjään jo tehdä. Vanheneminen ei ole kivaa, kun aamutoimet venyvät entisestään panda-lookin vuoksi.

Tarvitseeko siis mainitakaan, että en ole nukkunut nyt kahteen yöhön kovinkaan hyvin? Olen heräillyt uskomattoman monta kertaa; jos heräämisten lukumäärän per yö jakaa nukuttujen tuntien määrällä, niin tulos on lohduton. Olenkohan nukkunut yhteen menoon tuntia-paria enempää?! Lisäksi olen katsellut ihan käsittämätöntä unikanavaa, jolta tulee ihan loputtomasti ohjelmaa ihan järkeä vailla olevista ohjelmanpätkistä painajaisiin. Eikö vähempi ohjelmatarjonta yöaikaan voisi riittää?!

Toivottavasti ensi yönä nukuttaa siten, että nukkuisin pitkään ja sikeästi ja painajaiset pysyisi loitolla. Kyllä se vaikuttaisi vähän tuohon panda-lookiinkin, vaikka ei tässä iässä tunnukaan tekevän enää ihmeitä. Otan muuten ilolla vastaan vinkkejä, miten torjua tai peittää mustia silmänalusia! :)

7 comments:

Anonymous said...

En tiedä mitään huippuniksejä, kun en jaksa pahemmin perehtyä kauneudenhoitoon, mutta turvaudun itse seuraaviin keinoihin:

1) Ihan normiaamuna laitan vähän meikkivoidetta poskien ihon ja 'silmäpussialueen' (ah, ihanaa) rajalle ja häivytän sen sormilla levittäen silmäpussialueelle päin. Ei kantsi laittaa puuteria, koska se tekee vaan turvonneen vaikutelman ja korostaa ryppyjä (jos niitä on). Tämän lisäksi käytän helmiäismäistä, valkoista luomiväriä + vähän ripsaria + vaaleanvihreää kajalia alaluomella.
2) Jos osaan jo illalla ennakoida, että tulen aamulla olemaan karsea näky (joskus sen vaan tietää), niin herään tavallista aikaisemmin ja makailen ensi töikseni hetken aikaa pitäin silmien päällä (ennakolta) jääkaapissa jäähdytettyjä, märkiä nenäliinoja. Parempi konsti olis varmaan sellaset geelillä täytetyt, jäähdytettävät silmälaput (vai mitä nyt ovatkaan), mutta mä en oo niin Nainen, että olisin sellasia ruvennut vartavasten hankkimaan.
3) Jos olen illalla/yöllä itkenyt, on aamulla odotettavissa totaali-katastrofi, johon edellämainittujen keinojen lisäksi auttaa (huonosti tosin, mutta edes vähän) yläluomien rajaaminen ohuesti mustalla linerilla + paljon ripsaria + alaluomen rajaaminen tummahkon vihreällä kajalilla. Myös vihreä luomiväri auttaa. (Vihreä peittää punaisuutta.)

Muut saavat jatkaa tästä paremmilla vinkeillä! :)

Anonymous said...

Eipä löydy vinkkejä täältä suuremmin. Olen itse tosi vaaleaihoinen (voisi sanoa jopa kalpea) ja silmän alusetkin ovat sitten luonnostaan jo tummat. Ohuen, vaalean ihon läpi kun ne verisuonet loistavat iloisesti.
Huonosti nukuttu yö on minun naamalleni melkoinen katastrofi.

Olen aika laiska läträämään meikkien kanssa, joten meikkivoide ja valokynä ovat ne, joiden kautta yritän löytää edes pientä pelastusta asiaan. Tuollaisessa kirkkaassa loisteputkivalaistuksessa suurin osa pelastusyrityksistä taitaa olla yhtä tyhjän kanssa. Sellainen valaistus ei armoa anna.

Huonosti nukuttua yötä kamalampi kohtalo on minun kohdallani se, että itken illalla ennen nukkumaan menoa ihan hillittömästi. Aamulla näky peilissä on ihan kamala. Turvotusta voi sitten yrittää alentaa laittamalla viileät silmälaput silmille joksikin aikaa kuten tuossa edellä jo todettiin, mutta eipä niistä minun kohdallani ole ollut kuin minimaalinen apu. Toinen vaihtoehto on se legendaarinen teepussit silmille hetkeksi, jonka pitäisi myös laskea turvotusta.

Pitää vain muistaa hymyillä sitä iloisemmin mitä kaameammalta naama tuntuu aamulla näyttävän. On vain helpommin sanottu kuin tehty...

Anonymous said...

Minut on pelastanut järkyttävistä pulatilanteista Clarinsin Eye Contour Gel. Itselläni se ainakin vetää silmänalusihon niin kireälle, että mitään pullotusta ei voi näkyäkään ;) Maksaa hieman 'liikaa', mutta on ehdottomasti sen väärtti.

Ja aurinkolasithan peittävät myös nuo silmänaluset ;) Itse käyttäisin niitä erityisen mieluusti vaikka joka päivä...

Anonymous said...

Valokynät ovat myös hyviä, tuntuvat tosiaan "valaisevan" mustia silmänalusia jonkin verran, mutta liiallisuuksiin ei kannata mennä ettei näytä ihan omituiselta hohtavine silmänalusineen, ja etteivät rypyt korostu.

Onneksi panda-look helpottaa ainakin minulla kevään tullen, kun aurinko alkaa paistaa ja toivon mukaan kasvoihin tarttuu sen verran väriä, ettei enää näytä ihan haamulta.

Nan said...

Kiitos hyvistä vinkeistä!

Ipo: Hyvä tietää, että puuteria ei kannata käyttää, vaikka ei vielä olekaan ryppyjä. En tiennyt myöskään tuosta vihreän värin punaisuutta peittävästä ominaisuudesta. En nimittäin ole oikein kiinnostunut meikki-asioista :)

Joskus sen tosiaan tietää, että aamulla näky tulee olemaan karsea. Varsinkin itkuisen illan ja yön jälkeen tosiaan tulos on katastrofi... Pitääkin yrittää muistaa kokeilla joskus tuota kylmien silmälappujen käyttöä.

Tess: Minullakin on kai aina ollut silmänalusiho jotenkin ohut, jonka läpi verisuonet helposti loistavat... inhottavaa. Tuohon meikkivoiteeseen voisi kyllä panostaa, kun nykyinen ei ole kovin hyvä. Valokynäkin voisi olla hyvä. Tuo on kyllä totta, että pitäisi muistaa vain hymyillä, niin sitten kukaan ei kiinnitä niin paljon huomiota nuutuneeseen olemukseen, mutta tuo on joskus kyllä uskomattoman vaikeaa.

Mariia: En ole kuullutkaan tuosta Clarinsin Eye Contour Gel -tuotteesta. Pitääkin käydä kaupassa kurkkaamassa, mitä se on. Kiinnostaa nimittäin :)

Mari: odotan itsekin sitä, että aurinko toisi vähän väriä kasvoille, koska se tuntuu auttavan tähän panda-lookiinkin. Vaikka en olekaan hirmu vaaleaihoinen, niin kyllä talven kalpeus näkyy minussakin.

Minulla on ollut Lumenen valokynä, mutta se kuivettui muutaman käytön jälkeen sellaiseksi, että en tykännyt käyttää sitä enää. Se oli liian jähmeää ja se kynä lähinnä vain tuhri. Tekisi mieli ostaa uusi valokynä, mutta en tiedä, mitä merkkiä, kun en kaipaa tuota Lumene-kokemusta uusiksi...

Anonymous said...

Taisi olla Yves Saint Laurentin valokynä, jota on kovasti kehuttu. En ole toistaiseksi viitsinyt sitä ostaa kovan hinnan takia, Lumene on minullakin ollut käytössä. Se on ihan OK, jos muistaa huuhdella siveltimen käytön jälkeen. Tällä hetkellä taitaa tosin minullakin olla hyllyssäni melkoisen paakkuinen valokynä... ;)

Nan said...

Mari: kiitos vinkistä. Voisinkin käydä katsomassa, mihin hintaa tuo valokynä on tarjolla ja miltä se vaikuttaa. Jos se on liian kallis, niin voisin harkita jotain muuta... ehkä jopa tuota Lumenea taas, kun se ei ole niiiiin kallis. Minulla siinä edellisessä halkesi korkki heti alussa, vaikka en sitä kovakouraisesti kohdellutkaan. Ehkä sekin vaikutti siihen, että siitä tuli kokkareista, kuivunutta mössöä, jota oli ikävä käyttää. Pitääkin muistaa jatkossa huuhdella sitä sivellintä käytön jälkeen.