Juhannus oli ja meni, valitettavasti. Minulla oli ehdottomasti mukavin, ilahduttavin ja antoisin Juhannus moneen vuoteen. Sen muistelemisesta saan varmasti iloa vielä pitkään.
Olen kuitenkin väsynyt: kaiken piristävän kesäpuuhastelun oheen on liimautunut inhottava kylkiäinen nimeltään unettomuus. Nukahdan illalla hyvin ja vaikuttaa siltä, että saan nukuttuakin muutaman tunnin ihan kohtalaisesti, mutta se ei ole väsymyksen asteestani päätellen todellakaan riittävästi. Olen ihan kaamean väsynyt ja haluan vain nukkua!
Tämä päivä on mennyt ihan täysin horroksessa jonkin vanteen puristaessa päätäni ja sumun leijuessa silmissäni ja ajatuksissani. Minulla on jotain hataraa muistikuvaa siitä, kun nousin aamulla ylös ja tein jotain (aamutoimia oletettavasti). Menin uudestaan nukkumaan, mikä ei auttanut kooma-olooni vähääkään, vaan päinvastoin: olin edelleen sekaisin. Ihme, että selvisin töihin.
Töissä en ole oikein käsittänyt, mitä pitäisi tehdä tai mitä viime viikolla tein. Keskittyminen ei oikein ole onnistunut ja on vaikea ajatella ja keskustella normaalisti, kun on väsyttänyt niin paljon, että ajatustoiminta on kaukana normaalista tasosta. On ollut suorastaan huono olo ja työtehokin on olematon. Aivan kuin en oikein olisikaan missään, vaan leijuisin jossain väsymyksen ja huonon olon ihan omassa maailmassa, ja todellisuus lipuu tuolla jossain kaukana. Enkä todellakaan olisi jaksanut tarttua mihinkään asiaan tai työhön, mutta työkaveri on ikävä kyllä repinyt minua todellisuuden rajoille pitkin päivää. Sinnittely on ollut raskasta. Miten voi väsyttää näin paljon?
No comments:
Post a Comment