Minä yritän uskotella itselleni joka viheliäisen arkiaamu selviäväni tunnissa (+ vartissa) aamutoimistani. Joka ikinen aamu petyn, ja joskus menen töihinkin asti harmistuneena ja pettyneenä itseeni ("taas hidastelit"). Mikähän siinä onkin, että en ole vieläkään oppinut itsestäni sitä vertaa, että minulla nyt vain menee tietty aika aamutoimiin, jos (ja kun) haluan tehdä ns. normaalit aamutoimeni?!
On älytöntä soimata itseään sellaisesta asiasta, joka vain yksinkertaisesti on sellainen kuin on. Tiettyihin toimiin menee tietty aika eikä sitä voi oikein muuksi muuttaa. Toki olen pyrkinyt optimoimaan ajankäyttöni aamuisin tekemällä mm. iltaisin asioita valmiiksi jo niin paljon kuin mahdollista, kuten valitsemalla vaatteet valmiiksi, katsomalla mahdolliset eväät ja pakkaamalla laukkuni niiltä osin kuin se on mahdollista. Silti aamutoimiini menee 1,5-2 tuntia. Näin kirjoitettuna tuo näyttää hurjalta ajalta ja onhan se sitä, mutta en ole sitä lyhyemmäksikään saanut, vaikka olen piiiiitkään yrittänyt.
Joskus kyllä pohdin sitäkin vaihtoehtoa, että aika on alkanut kulkea nopeammin kuin aiemmin. Selvisin nimittäin joskus nuorempana aamuistani vielä tunnissa, vaikka suunnilleen samoja askareita teinkin kuin nykyäänkin. Tätä teoriaani on kuitenkin vaikea todistaa todeksi, joten ehkä olen siis vain itse hidastunut.
Minulla menee aamuisin varsin paljon aikaa, koska minun on "pakko" syödä aamupala, muuten aamupäivästäni ei yksinkertaisesti tule mitään (kiukustun ja keskittymiskykyni kärsii). Aamupesuihin ja -rasvauksiin menee tietty aika, kuten myös itsepäisten hiusteni kanssa tuskailemiseen. Sen enempää en kuitenkaan yleensä siistiydy, joten tuota osuutta ei voi juuri nopeuttaa. Tähän kaikkeen saan kuitenkin kulumaan helposti yli tunnin.
Joskus minulla on aamuisin askareita, joita voisi tehdä toistekin. Ehkä jos jotain voisin karsia, se olisi aamuvenyttelyt: en tee niitä joka aamu, mutta joinain aamuina on ihan pakko venytellä, vääntää ja kääntää itseään, jotta tuntee olonsa vetreäksi. Usein katson myös aamu-tv:tä askareitteni lomassa, ja jos siellä on jotain mielenkiintoista, saatan jumiutua katselemaan. Joskus myös hieman siivoan pöytiä tai vien roskia, ja aikaahan nekin vievät.
Minä oikeastaan nautin aamuista (jos en ole ihan koomaväsynyt). Silloin on mukava suorittaa tietyt rutiinit rauhassa ja joskus jotain ylimääräistäkin, fiiliksen mukaan. Silti kuitenkin koko ajan piiskaan itseäni ja yritän saada suoritettua hammasta purren aamut nopeammin kuin se on mahdollista. Älytöntä?! On mielestäni!
Vaikka tuntuukin kaamealta ajatukselta nousta hieman aikaisemmin ylös, mutta jos sen avulla voin nauttia aamuistani omassa tahdissani ja voisin viimeikin lakata itseni piiskaamisen, varmaan voisinkin paremmin. (Harmillista kyllä aika on kuitenkin rajallista.)
Tavoitteeni opetella rennompaa elämän asennetta on kyllä haastava, kun meinaan kompastua jo ihan pieniinkin asioihin. No, hitaasti hyvä tulee.
8 comments:
Jälleen kerran tiukkaa pohdintaa, ystäväiseni :).
Kykenen tarvittaessa hyvin nopeisiin lähtöihin. Koska en maalaa naamaani enkä oio tukkaani, riittää äärimmäisessä hädässä se, että saan vaatteet päälle. Tähän menee viisi minuuttia.
Mutta olen nyt (oikeasti vasta nyt, kun olen ollut olosuhteiden pakosta sairaslomalla) huomannut, että kyllä hitaat lähdöt ovat minulle paljon parempia. Ulkoisen olemuksen saan edelleen kuntoon helposti kymmenessä minuutissa, mutta sisuskaluni heräävät hitaasti.
Minun tarvitsee ihan oikeasti herätä ennen kuin voin syödä aamiaista, muuten maha tykkää huonoa :/. Siksi herään mieluusti reilusti ajoissa, jos tarvitsee tankata ennen lähtöä (ja yleensä kyllä tarvitsee). Tunti on minimiaika, mielellään enemmänkin. Sitä paitsi tarvitseehan aamun blogikierrokseen varata riittävästi aikaa ;).
Minustakin on kiva aloittaa aamu verkkaisesti. On mukava syödä aamupalaa rauhassa ja lueskella Hesaria. Siksi minulla onkin tapana herätä riittävän aikaisin, että tuo on mahdollista. Kun oppisin vielä lähtemään bussille niin aikaisin, ettei tarvitsisi kiirehtiä.
Minullakin menee aamutoimiin n. tunti, nopeampaan en yksinkertaisesti pysty ja jo tämä tuntikin on niin kiireinen, etten aio edes yrittää olla nopeampi. Mutta mieluummin kuitenkin näin kuin että söisin ja meikkaisin bussissa, kuten jotkut näkyvät aamuisin tekevän.
Hehkuvainen: :) on hyvä pystyä nopeisiin lähtöihin, kyllä minäkin pystyn, kun en myöskään maalaa naamaani ja hiukset... no, niitä pitäisi laittaa, mutta kyllä ne saa siedettäväksi minuutissakin. Paremmin minulle kuitenkin sopii hitaat aamut, mutta usein ne tuppaavat venymään superhitaiksi, jos mitään tiettyä aikataulua ei ole.
Heikki: rauhallinen aamu tuntuu käynnistävän mielen ja kehonkin rauhallisesti ja tyynesti uuteen päivään. Siitä tulee hyvä olo, vielä kun itsekin oppisin heräämään riittävän aikaisin. Aikanaan, kun kuljin bussilla arkeni askareisiin, minulla oli ihan joka aamuisena tapana pikajuosta bussibysäkille, se ei ollut kivaa. Ajanhallinta on joskus haastavaa.
Mari: tuntihan on suorastaan aika lyhyt aika, kun vertaan sitä itseeni ;) En itsekään kyllä haluaisi syödä tai siistiytyä matkalla töihin. Se ei tuntuisi hyvältä.
Viikolla aamutoimiin menee 15 minuuttia (+10 min sängyssä "venyttelyyn"), mutta viikonloppuisin vastaava aika on 2h. :) Viikolla sopii nuo nopeat lähdöt, koska muuten jumiudun kotiin (tekemään kaikkea mielekkäämpää tietenkin) enkä saa lähdettyä töihin...ja en ole erityisen innokas heräämään aikaisemmin kuin 4.45.
Päivänsäde: huh, sinullapa on aikainen herätys! Tuolla herätysajalla jopa minäkin olisin nopeampi... mutta tuo on kyllä totta, että jos aamulla on paljon aikaa, sitä kuluukin aamutoimiin runsaasti. Kummasti sitä nimittäin keksii aina mielekkäämpääkin tekemistä kuin töihin lähtemisen :)
Ahaa, ahaa. Mä olen soimannut itseäni etanaksi, kun mulla kestää joskus melkein tunti aamutoimiin. TEORIASSA kaikesta mitä aamuisin teen pitäisi pystyä selviytymään 20 minuutissa, mutta ei käytönnössä. Ennätykseni taitaa olla noin 30 min.
Nuorempana en ollut näin kamalan hidas, mutta nykyään en meinaa millään saada liikettä niveliin.
Ärsyttää vaan, kun joutuu heräämään niin hullun aikaisin, ehtiäkseen vetkutella aamutoimiensa läpi ja ajoissa työpaikalle.
Kun laskee yhteen aamutoimet + työmatkan, niin päivästä humpsahtaa jo pari tuntia 'hukkaan'. Ja tuo pari tuntia vähentää suoraan nukkuma-aikaa, mikä on mulle kidutusta. Aina joutuu olemaan väsynyt. :(
Olis niin ihanaa luxusta jos pystyis jotenkin kehittämään vuorokauteen edes pari ylimääräistä tuntia! Tai vaikka kolme, neljä...
Ipo: sama juttu, lisätunnit tulisivat tarpeeseen :( En kuitenkaan käsitä, miten aamutoimet saa mahtumaan alle tuntiin, ihan käsittämätöntä :D Tosiaan se aika, joka aamulla menee aamutoimiin ja työmatkaan tuntuu hukka-ajalta, vaikka eihän se sitä pitäisi/saisi olla...
Nukkumiseen olisi kyllä hyvä panostaa, mutta millä ajalla...
Kiireettömämpää kevään jatkoa sinulle! (Ja et mielestäni tosiaankaan ole hidas aamulla...)
Post a Comment