Monday, March 23, 2009

Paikka puoluekartalla

Minä olen ollut kuuliainen kansalainen sikäli, että olen useimmiten äänestänyt. Nyt olen kuitenkin tosi hämmentynyt: olen oivaltanut, että arvoilleni sopivaa puoluetta ei ole enää olemassakaan. Aiemmat äänestyksenikin olen tainnut tehdä lähinnä ihan puhtaiden mielikuvien perusteella, vaikka jotain hyvääkin äänestämäni puolueet ovat saaneetkin aikaiseksi. Vuodet ovat kuitenkin vierineet ja puolueet näyttäisivät lähentyneet toisiaan siten, että enää en pysty eroja suuresti näkemään.

Hallituspuolueet ovat näyttäneet kyntensä: puolueesta riippuen on ilmennyt uhmakkuutta, diktaattorin elkeitä, omaan pussiin ahnehtimista, epäolennaisuuksiin keskittymistä, vääränlaista nöyristelyä, oman aatteen myymistä ja mitä kaikkea. Eikä oppositiokaan vakuuta. En oletakaan, että jokin puolue heijastelisi täysin omia arvojani, mutta tuntuu omituiselta se, että mikään ei kolahda.

Olen siis pudonnut pois puoluekartalta. Miten se on mahdollista?

8 comments:

Hannu said...

Oletko koskaan miettinyt oman puolueen perustamista? :)

Minä ainakin olen joskus miettinyt (Niin yksikseni, kuin kavereiden kesken) minkälainen puolue se voisi olla? Minkälaisia linjauksia tekisimme? Mitä sääntöjä ja periaatteita noudattaisimme? Mikä olisi yleisohjelmamme. Ei kuulosta välttämättä kovinkaan helpolta rastilta. Varsinkaan kun puolueeseen täytyisi saada ne 5000 kannattajaa mukaan. :)

Yvonne said...

Nykyään en ole oikein löytänyt sitä yhtä puoletta, jota äänestäisin. Jos voisikin yhdistää monta. Ehkä sitten. Pekka Saurista olen saanut hyvän kuvan. Häntä voisin äänestää.


Noi lapsuustarinat ovat siitä hankalia, kun niitä ei ole montaa. Muistan vain joitakin kivoja tapahtumia. Ja joitakin ikäviä. Ei ole helppo ottaa vaan mukavia tapahtumia.

Anonymous said...

Valinta on sikäli hankala, että markkinatalous on sanellut yhteiskuntaamme ehdot, jotka eivät salli poliitikoille juurikaan liikkumavaraa. Niinpä on oikeastaan varsin sama, ketä äänestää, koska kukaan ei voi tehdä mitään poikkeuksellisen radikaalia. Jos joku sitä yrittää, seurauksena on talouden romahtaminen tai kansalaisten hermostuminen ja asioiden palaaminen ennalleen.

Nan said...

Hannu: en ole miettinyt puolueen perustamista, kun en ole ollenkaan sellainen ihmistyyppi, jota muut kuuntelisivat ja seuraisivat. Hiljaa mielessäni olen kuitenkin miettinyt, että millainen oma puolueeni olisi :) Miettiminen on kyllä kivaa! Tuo 5000 kannattajan haaliminen ei ole kyllä mikään helppo homma!

Yvioon: yhdistelyn avulla minullekin voisi puolue löytyä :D Se on kyllä harmi, että lapsuudestaan ei paljoa muista... vai olisiko se hyvä asia? Hyviä asioita muistelisi mielellään, niitä huonoja ei.

Velliä: sanot lyhyesti sen, mikä taitaa olla ikävän totta. Teoriassa liikkumavaraa on varmaan enemmänkin, mutta käytännössä aina löytyy tahoja, jotka ampuvat alas vähänkin radikaalimmat muutokset. Sellaista se on tämä markkinatalous, ihmisiä orjuuttava ja ahneutta ja kilpailua korostava :(

Anonymous said...

Nan, perusta puolue! Mä voisin vaiks liittyä kannattajaksi. :)

Mäkin olen vaiheillut tuota puoluevalintaa, mutta kyllä mulle vissiin yksi olemassa olevistakin kelpaa. Se puolue ei vaan saa oikein mitään aikaan! Mutta moni puolueen jäsenistä ajattelee mielestäni fiksusti. (Liian vähän äänestäjiä on tuolla puolueella; luulen, että harva enää malttaa keskittyä kuuntelemaan hiljaisempaa puhetta, kun eräät pauhaavat mediassa mainostoimistojen voimalla ja valtaavat kaiken tilan.)

Mä olen sillä kannalla, että markkinatalouttakin voisi hoitaa muulla tavoin kuin sitä on nyt hoidettu noin vuodesta 1993. (Eli kahden nykyäänkin hallituksessa huseeraavan puolueen ollessa vallan kahvassa valtiovarainministeriössä.)

Nytkin tehdään ihan tietoisia päätöksiä rahanjaosta. Niitä ei mikään markkinavoimien jumala sanele ylhäältä, vaan valtiovarainministeri valitsee ja päättää minne rahaa siirretään ja missä suhteessa.

Nan said...

Ipo: hei, siistiä, minulla on jo yksi kannattaja :D Oikeastihan tuo olisi älyttömän työläs homma ja vaatisi mieletöntä sitoutumista sekä tietysti sitä, että olisi ihmisten edessä uskottava ja karismaattinen.

Niinhän se on, että äänekkäimmät valtaava alaa siitä huolimatta, mitä sanottavaa heillä on :( Ne hiljaiset jäävät taustalle... Itseäni vaivaa kyllä se liiallinen taustalle vetäytyminenkin ja passiivisuus, vaikka toki fiksut ajatukset vetoavat minuunkin.

Minäkin jotenkin epäilen, että markkinataloutta voisi hoitaa hieman toisinkin kuin mitä nyt tehdään, mutta en tiedä asiasta tarpeeksi. Nuo tulonsiirrot ovat kyllä näkyvin merkki arvovalinnoista ja politiikan hoitamisesta... Niissä olisi tilaa hyvinkin monenlaisille ratkaisuille.

Anonymous said...

Jossain vaiheessa oli ainakin täällä päin Suomea aktiivisempaa toimintaa Wikipuolueen perustamisen tiimoilta. Kiinnostava yritys sinänsä, vaikka yritykseksi taisi jäädä (enkä puolueen toiminnan todellisesta sisällöstä ole juurikaan selvillä)...

Mä olen viime aikoina yrittänyt perehtyä etenkin eläkekysymykseen. Muistaakseni juuri tänään oli nettihesarissa jotain (Kataisen) hämärää horinaa, että finanssimarkkinat ratkaisevat lamasta selviytymisen. Finanssimarkkinat eivät itsekseen ratkaise mitään, vaan asioista päättävät tahot vaikuttavat finassimarrkinoihin ja finanssimarkkinat liittyvät eläkekysymyseen mielenkiintoisella tavalla sikäli, että valtiovarainministeri poistatti KELA-maksun, jotta eläkevarat rahastoitaisiin korkeammalla riskillä. Eli tuo oli selkeä kannanotto: valtiovarainministeri tukee pörssitoimintaa eläkeläisten rahoilla. Mielestäni ei voisi enää juuri räikeämmin väheksyä ihmisyyttä, oman maansa kansalaisia.

Kouluissa pitäisi mun mielestä olla oppiaineena joku politiikkaan liittyvä uusi aine. Yhteiskuntaoppi ei riitä tekemään selkoa siitä millaista politiikka todella on, miten laajasti se ihmisten elämään vaikuttaa kehdosta hautaan.

Nan said...

Ipo: Uuden puolueen on varmaan tosi vaikea lyödä itseään läpi nykyään. Täytyisi olla oikeasti repäisevä vaaliohjelma ja jotain tosi karsimaattisia tyyppejä vetämässä tosi aktiivisesti toimintaa.

Kiitos mielenkiintoisesta tiedosta tuohon eläkeasiaan liittyen! Juuri tuollaisia asioita kiinnostaisi seurata, mutta syiden ja seurausten suhde ei ole aina ihan selkeä eikä aikaakaan loputtomasti ole. Tuo mainitsemasi esimerkki kuulostaa kyllä häikäilemättömältä enkä muutenkaan ole nähnyt mitään kunnon perusteluita tuohon kela-maksun poistoon liittyen. Kai se jotenkin niin on, että kun asiat esittää tosi monimutkaisesti, niin ihmiset eivät tajua, mitä OIKEASTI tapahtuu ja mikä vaikuttaa mihinkin. Häikäilemättömyyttä taitavasti piilotettuna.

Olen samaa mieltä, että politiikkaa pitäisi opettaa koulussa. Sitä voisi opettaa peruskoulun jälkeenkin eri tasoilla, jotta ihmiset saisivat edes jonkinlaisen oikeamman käsityksen asiasta.