Talvi-iloa

Kunnollinen talvi kirkkainen päivineen on piristänyt minua selvästi. Kevään tuoma päivien piteneminen on ihastuttavaa, kun se ei vielä ole tarkoittanut loskaa, harmautta ja vettä. En ole perinteisesti nauttinut talvista kovinkaan paljon, mutta tänä talvena valkoinen lumi, poskia nipistelevä pakkanen ja liikkuminen ulkona ovat ilahduttaneet.

Olen perinteisesti ollut sitä mieltä, että talven ainoa hyvä puoli on hiihtäminen. Nyt olen käynyt ahkerasti heilumassa sauvojen ja suksien kanssa, mutta muutenkin talvi tuntuu kivalta. Ehkä minä jopa alan pitää talvesta? :) (Ja ei, en ole unohtanut alkutalven sateita, tuulia ja loskaisuutta.)

Vaikka aika onkin kovin rajallista juuri nyt ahkeroimisen vuoksi, olen alkanut myös haaveilla. Normaalistihan sitä ei ehdi tehdä tai jos ehtisikin, niin ei ehdi tehdä mitään sen eteen, että haaveet voisivat joskus toteutuakin. Vaikka minulla aika kiireistä onkin, niin olen huomannut, että haaveidensa eteenhän voi tehdä ihan pienen pieniä asioita vaikka joka viikko siten, että aikaa kuluu vain ihan lyhyesti. Lopun aikaa (eli ahkeroidessa) päässä pyörii ikään kuin tausta-ajona erilaisia suunnitelmia ja ideoita, joista ajan kuluessa muodostuu melkein huomaamattakin jotain ihan järkeviä ja toteutettaviakin suunnitelmia, esimerkiksi järkeviä varustehankintoja haaveen toteuttamista varten.

Totta puhuen, viime aikoina minua on ilahduttanut kaikkein eniten ylimääräiset vapaat, joita on mahdollisesti kesän aikana tulossa. Ne ovat sellaisia kukkarossa tuntuvia, mutta siitä huolimatta minulle tällä hetkellä erittäinkin mieluisia ja toivottuja. Vihdoinkin minulla on pian enemmän sitä, mitä kaipaan ja tarvitsen juuri nyt, eli aikaa! (Toivottavasti en iloitse liian aikaisin tai että nämä kannaltani iloiset uutiset muuttuisivat ikäviksi. Nykyajasta kun ei voi koskaan tietää.)