Thursday, March 18, 2010

Itsetunnosta ja negatiivisesta palautteesta

Minulla on paha mieli, koska sain harrastukseeni liittyen huonoa palautetta. Keskinkertaisuuden illuusioni on ainakin hetkeksi romutettu. Nyt voin vain kasata harmin ja suuttumuksen rippeeni ja muistella, miksi alunperin aloin harrastaa ja keskittyä siihen. Eihän toisen sanomisella loppujen lopuksi ole väliä, koska mistään vakavista asioista ei ole kyse. Kyse on "vain" harrastuksesta ja eivätköhän rahani kelpaa jatkossakin.

Täytyy sanoa, että itsetuntoaan ei saisi pönkittää liiaksi yhdellä asialla, vaan se pitäisi rakentaa useamman paalun varaan. Minulta noita paaluja puuttuu, joten lähdin rakentamaan niitä harrastuksen kautta, koska ajattelin sen olevan helpointa - en siis missään vaiheessa ole kuvitellutkaan olevani mitenkään keskinkertaista kummempi, mutta perustelematon negatiivinen palaute ja huomiotta jättäminen jättivät kyllä haavat. Auts.

Mistähän sitä itsetuntoa lähtisi rakentamaan? Ihmissuhteista ei voi, töistä ei todellakaan voi... Kai sen pitäisi vain rakentua itsestään, ihan itse rakentaen, sisältään. Kai se on vain asia, joka joko on tai ei ole. Pitää uskoa itseensä, on siihen syytä tai ei. Pää pystyyn ja eteenpäin, vaikka laput silmillä.

Sain joskus opiskellessani erästä alaa sellaista palautetta, että minun kannattaisi vaihtaa alaa. Näin jälkeenpäin ajatellen tuollainen palaute nuorelle ihmiselle on ihan käsittämättömän törkeä! En saanut mitään perusteluja, siis en mitään, ja kyseessä oli kuitenkin asia, joka vaikutti koko elämääni! Olin tosi hämilläni, joten en huomannut vaatia sitä, mitä minun olisi pitänyt vaatia, eli perusteluja. Jäin erittäin yksin oman kelvottomuuteni kanssa ja en puhunut asiasta kenellekään.

Ja saman kelvottomuuteni kanssa olin myös harrastuksessani ja taas vailla perusteluja. "Terve taas, oma huonouteni!" Nyt ei tosin kyse ole suuresta asiasta, vaan ennemminkin pienestä kirpaisusta, mutta tuntuuhan se pahalta silti ja näyttää vieläpä herättävän ikäviä muistoja menneisyydestäni.

Negatiiviseen palautteeseen pitäisi aina liittää kunnon perustelut. Mielestäni toista ei voi jättää yksin kelvottomuutensa kanssa, jos haluaa olla hyvä palautteen antaja/ohjaaja/opettaja/mikä tahansa. Perustelemattomuudesta tulee sellainen olo, että minä henkilönä olen jotenkin huono ja siinä on iso ero siihen, että minulle selitettäisiin, että mitä tarkalleen ottaen teen/olen tehnyt huonosti ja ennen kaikkea, miten voisin kehittyä.

Negatiivisen palautteen pitäisi siis mielestäni olla kirpaiseva ovi kehitykseen, ei vain jotain ikävää sanahelinää, jota heittää toisen persoonaa kohti. Vaikka... onhan sekin myönnettävä, että olen todennäköisesti keskimääräistä herkempi reagoimaan. Silti yritän antaa tunteilleni, tässä tapauksessa suuttumuksen ja loukkaantumisen tunteilleni, oikeutuksen olla olemassa, koska syytäkin on. Siinä, missä ennen tungin tunteeni sisälleni möykyksi, niin nyt annan niiden tulla. Se, miten niitä tunteita jatkossa harrastuksessani ollessani käsittelen, on minulle tosin vielä mysteeri...

10 comments:

trina said...

On oikeastaan hölmöä antaa harrastukseen liittyvässä asiassa ihmiselle huonoa palautetta, koska jokainen tietää, että harrastamaan lähdetään rentoutumaan, saamaan virikkeitä, vastapainoa työlle, hakemaan onnistumisen elämyksiä, kehittymään, iloitsemaan tekemisestä, yhdessäolosta... Työ on nykypäivänä ihan tarpeeksi ihmistä latistavaa, väsyttävää jne. (yleensä), että harrastuksen pitäisi enemmänkin kannustaa ja tuottaa mielihyvää.

Kaikki eivät osaa antaa palutetta rakentavasti ja lämmöllä. Minulla on samanlaisia traumaattisia kokemuksia opiskeluajalta, kun työssäoppimispaikassa sanottiin, että et sovi tähän työhön ja emme palkkaisi sinua. Olin sillon tosi nuori ja säikähdin niin, etten halunnutkaan koskaan alan töihin. Nyt osaan jo itsekkin arvioida osaamistani ja suhtautua kritiikkiin myös kriittisesti. Jotkut arvostelijat purkavat arvosteluun vain omia ongelmiaan ja jos huomaavat kohteen olevan haavoittuvainen, saavat kai arvostelusta jotain nautintoa.

Mukavia harrastushetkiä sinulle kaikesta huolimatta.

Maija said...

:( Toivon, ettet vastoinkäymisistä huolimatta luovuta harrastuksesi suhteen. Sano itsellesi, ettei muiden sanomisilla ole merkitystä. Niin kuin trinakin sanoi, harrastus on rentoutumisen muoto. Olkoon se yksi paikka missä ei ole olemassa epäonnistumisia, vain hauskanpitoa ja kehittymistä. Itsetuntoa ei pidä rakentaa sen varaan, mitä viestejä ulkopuolelta tulee. Toivon, että itse tiedät ettei tuon henkilön sanomiset pidä paikkaansa. Sinä olet varmasti hyvä omalla tavallasi! Ja faktahan on, ettei ihminen koskaan kehity lisää ellei harjoittele. Mutta hyväksi tuleminen ei ole mikään päämäärä vain bonus, jonka voi saada ahkeralla hauskanpidolla. :)

Tsemppiä sinulle!

Hehkuvainen said...

Olen trinan kanssa samaa mieltä. Miten ihmeessä harrastukseen liittyen voidaan antaa huonoa palautetta? Tai siis tietysti voidaan, mutta onhan se nyt käsittämätöntä. En oikein osaa pukea pöyristystäni sanoiksi.

Toivottavasti voit unohtaa toisen ajattelemattomasti lausutut sanat ja jatkaa harrastuksesta nauttimista.

Itsetunto koostuu tosiaan pienistä paloista, ei se voi olla yhden kortin varassa. Ja pienissä osissa sitä voi myös kehittää. Sitä voi ihan itselleen ääneen sanoa kun huomaa onnistuneensa ja antaa itselleen aplodit.

"Teinpä maukasta ruokaa, hyvä minä!" "Kirjoitinpa tosiaan osuvan blogikirjoituksen, johon sain paljon hyviä kommentteja. Olenpa hyvä!" "Kylläpä siivosin ahkerasti ja tehokkaasti! Tästä ansaitsen kyllä aplodit!" "Sainpas tehtyä tämän tehtävän annetussa ajassa, loistosuoritus!" "Näytänpä tänään oikeastaan aika nätiltä!"

Kyllä itseään pitää kehua ja kiittää :).

Tess said...

Mun mielestä on aika idioottimaista antaa harrastukseen liittyvässä asiassa tuollaista palautetta. Kuten tuossa edellä on todettu, niin kysehän on harrastuksesta. Harrastus on se, joka valikoituu jokaisen mielenkiinnon mukaan. Jokainen harrastaa sitä mistä tykkää ja ne taidot ovat enemmän toissijaisia. Kehittymistä kai useimmat hakevat, mutta se pääasiallinen syy on kai se, että saa tehdä sitä mistä tykkää ja on kiinnostunut.

Harrastukseen liittyen on myös aika ihmeellistä antaa tuollaisen kaltaista palautetta, varsin jos on ohjaaja tai vastaava harrastustoiminnan pyörittäjä. Aika isot rahathan harrastuksessa kuin harrastuksessa liikkuu, joten ei mitään fiksua toimintaa siinäkään mielessä. En nyt tiedä sitten kuka sulle antoi tuollaista palautetta, mutta oletan että se ei ollut kanssaharrastaja kuitenkaan, vai?

Mie oon jo vuosikausia ajatellut niin, että tuollaisten ykskantaan todettujen perustelemattomien laukojien takaa löytyy tosi useasti vain tarve purkaa omaa pahaa mieltä toiseen ihmiseen. Osa ihmisistä on oikeasti sellaisia, että ne haistaa kilometrien päähän toisen ihmisen arat kohdat ja lyövät varmasti siihen kohtaan, jos saavat tilaisuuden. Kai sillä sitten saa itselle paremman mielen.

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tuollaiset jutut. Paha mielihän siitä tulee, mutta älä anna sille liian suurta tilaa mielessäsi :) Harrasta jatkossakin siitä mistä ite tykkäät. Se on kuitenkin harrastamista, ei kilpailua.

Mirka said...

Yhdyn edellisiin kommentoijiin! Ja lisään, että aikoinaan itse harrastin sellaista lajia (eli ratsastusta), jossa "valmentamisen" ja "jatkuvan negatiivisen palautteen" välillä oli vai hiuksenhieno ero. Olin aikuisena alkeiskurssin käynyt ja kerkisin harrastaa vain kerran viikossa. Kuuluin siis auttamatta eri kastiin, kun ne rouvat, jotka roikkuivat tallilla 2-3 kertaa viikossa. Enkä tietenkään edes kehittynyt samaa tahtia. Olinkin siis tunnilla yleensä se jolle huomauteltiin puutteista (toki muillekin), mutta jotenkin tuli myös sellainen olo, ettei minuun kannattanut erityisemmin satsata. Rahani kyllä kelpasivat.

Nan said...

Kiitos mahtavista kommenteistanne! Olette niin oikeassa tuossa, että harrastus on hauskanpitoa!



Trina: harrastus on nimenomaan vastapainoa työlle. Huonossa palautteessa ei ole mitään järkeä – rakentavaa palautetta toki toivoisin saavani, mutta jostain syystä on kai helpompaa vain luokitella harrastaja huonoksi kuin kertoa, missä hän voisi kehittyä.

Ikävä kuulla, että sinullakin on kurjia kokemuksia opiskeluajoilta. Ei ihme, että säikähdit tuollaista palautetta, säikähtäisin minäkin! Minutkin tuollainen palaute ajoi toiselle alalle. Onneksi näin aikuisempana tuollaisiin palautteisiin osaa suhtautuakin jo toisin, eli ottaa huomioon sen toisenkin osapuolen leukojen louskunnan ja ymmärtää, että se ei ole koko totuus. Kiitos, kyllä minä nyt keskityn ihan siihen itseensä eli harrastamiseen ja siitä nauttimiseen!



Maija: en ole ajatellut luovuttaa, mutta yritän muuttaa hieman suhtautumistani siten, että keskityn lähinnä vain nauttimiseen ja omaan kehitykseeni siten kuin minusta tuntuu hyvältä. Sanot kivasti, että hyväksi tuleminen on bonus, jonka saa ahkeralla hauskanpidolla :) Totta puhuen sillä ei ole suuresti väliä, miten hyvä olen. Olen pohtinut asiaa ja en enää suuresti välitä tämän henkilön sanomisista, olen yrittänyt suhteuttaa omaa osaamistani ja olen ymmärtänyt osaavani ihan kivasti, kun ottaa huomioon, että kyseessä on harrastus ja hauskanpito. Oikeastaan nyt on ihan kiva olo. Itsetuntoni horjuu vielä sen verran, että tällaiset kommentit horjuttavat hetkeksi, mutta onneksi tilanne myös korjaantuu ajan myötä.



Hehkuvainen: en minäkään ymmärrä huonoa palautetta, mutta rakentavaa kyllä. Se on vain huomattavasti vaikeampaa antaa, kun joutuisi oikein keskustelemaan toisen kanssa, hui. Kyllä minä aion taas tarttua nautinnon päästä kiinni ja annan harrastuksen viedä mukanaan. Sanokoon muut mitä lannistavaa hyvänsä.

Joo, itseään pitää kehua ja kiittää :) Hyviä nuo esimerkkilauseesi. Ajattelinkin alkaa kehua itseäni jatkossa enemmän, kun taitaa tuo itsetunto syntyä aika pitkälti siitä, miten itse itsensä kokee ja hyväksyy.



Tess: kyllä, harrastuksen tarkoitus on tarjota tekemistä, joka miellyttää. Ohjaaja antoi minulle huonoa palautetta, me harrastajat olemme lähinnä kannustavia toisiamme kohtaan. Mietin, että kyse on varmaankin ohjaajan huonohkosta sosiaalisesta tajusta, jota joko siis on tai ei ole. En usko hänen ehkä varsinaisesti ajatelleen, että sanoopa minulle ilkeästi, vaan hän vain sanoi. Hän ei ymmärrä, että ohjaajan sana on aika painava.

On tuollaisia mainitsemiasi törkimyksiäkin. Olen varmaan saanut huonoa palautetta joskus tuollaiseltakin, joka haluaa vain tökätä toista arkaan paikkaan. Silloin olisi hyvä tunnistaa, mistä on pohjimmiltaan kyse... En minä tästä lannistu, oikeastaan saan kannustusta keskittyä olennaiseen eli itse harrastukseen. Hyvä muistaa, mikä on tärkeintä eli harrastaminen ja hauskanpito! Olen joskus nähnyt henkilöitä, jotka tökeröä palautetta saadessaan lopettavat harrastamisen. Minuun tuollaiset ihmiset eivät vaikuta noin paljon, koska todellakin pidän harrastuksestani.



Mirka: kuulostaapa ikävältä kokemukselta! Harrastuksissa pitäisi ymmärtää, että ei kaikilla ole yhtälaiset mahdollisuudet panostaa, ei mitenkään. Silti jokaiselle pitäisi antaa mahdollisuus kehittyä omaan tahtiinsa. Harrastusporukat ovat yleensä tosi heterogeenisia ja mielestäni se on tosi ok. Palautteen antaminen on kyllä vaikeaa, pitäisi osata olla positiivinen ja rakentava :)

Pellon pientareella said...

Kyllä perustelu on paikallaan. Silti voi olla hyvä myös muistaa, että minä en ole yhtä kuin suoritukseni, tekoni. Minä olen vain, ja hyvä sellaisenaan. Hyvä myös muistaa, että toisen sanoma ei välttämättä ole "totta". Näitä tuli mieleen, kun luen Tollen Uusi maa -kirjaa. Ihan huippu, oletko lukenut sen? Seuraavaksi luen myös sen Läsnäolon voiman, josta kirjoitit. Oletko huomannut muutosta itsessäsi sen lukemisen jälkeen?

Nan said...

Pellon pientareella: taivun helposti suorituskeskeisyyteen, eli haen hyväksyntää hyvillä suorituksilla. Sikäli minun pitää MUISTAA, että minä en ole yhtä kuin suoritukseni.

Minä peräti ostin sen Uusi maa kirjan, ihan heräteostoksena Läsnäolon voima -kirjan ohella, mutta en ole vielä ehtinyt aloittaa sitä. Mahtavaa kuulla, että pidät siitä!

Tuo Läsnäolon voimakin on vielä kesken, mutta kyllä se vaikuttaa! Jostain syystä se on sellainen kirja, että voin lukea sitä vain pätkän kerrallaan, aivan kuin minun pitäisi sulatella sitä välillä. Se etenee siis hitaasti (varsinkin kun kirjastosta lainaamiani kirjoja varataan ahkerasti, jolloin minun täytyy lueskella niitä vauhdilla)!

Pellon pientareella said...

Kiva kuulla, että sulla on Uusi maa -kirjakin :). Minä myös luen sitä pikku hiljaa ja siinä ON "sulattelemista". Joutuu oikein pinnistelemään, mutta niin hyvällä tavalla. On jotenkin niin hirveän vahva ja selkeä tunne siitä, että nämä ovat TÄRKEITÄ kirjoja. Että näissä on avaimia, vastauksia, keinoja. Joista voisi saada pysyvän muutoksen aikaan.

Nan said...

Pellon pientareella: minulla on ihan sama tunne noista kirjoista. Niissä on jotain merkittävää, tärkeää. Oikeita keinoja ja vastauksia. Aivan kuin olisi avautunut uudenlainen ovi muutokseen. Vihdoinkin.