Wednesday, March 31, 2010

Tommy Hellsten: Virtahepo olohuoneessa

Virtahepo on ilmiö, asia, joka valtaa koko tilan ja josta kaikki ovat tietoisia, mutta josta vaietaan. Sitä ei ole ikään kuin olemassa, vaikka se tukehduttaakin valtavalla läsnäolollaan.

Kirjapinoni on paisunut jo valtavaksi, mutta siitä huolimatta lukaisin "siinä sivussa" pikaisesti Tommy Hellstenin "Virtahepo olohuoneessa" -kirjan, vaikka alkuun minusta tuntuikin, että en ole varsinaisesti kohderyhmää. Sain kuitenkin kirjasta irti yhtä ja toista.

Virtahevolla tarkoitetaan usein esimerkiksi alkoholismia, vaikka se voi olla jokin muukin iso ja läheinen asia, jota ihminen ei pysty elämässään käsittelemään ja jonka vaikutus on suuri. Minulla ei ole kokemusta alkoholismista perheessä tai mistään muustakaan kirjoittajan tarkoittamasta suuremmasta asiasta, mutta täytyy myöntää, että löysin kyllä kirjan avulla lapsuudestani seikkoja, jotka selittävät nykytilannettani. Hämmentävää.

Kirjassa puhutaan paljon sisäisestä lapsesta, josta täytyisi huolehtia koko elämämme ajan. Jos sisäinen lapsemme voi hyvin, me voimme antaa paljon myös toisille. Jos sisäinen lapsemme on jäänyt vaille jotain tärkeää elämässä, siirrämme helposti tätä vajavuutta lapsillemmekin. Emme voi antaa toiselle sellaista, mitä meillä ei ole, mikä kuulostaa järkevältä. Onneksi voimme vielä vanhempanakin täydentää näitä vajavuuksiamme.

Kirjassa tutuksi tulee myös käsite läheisriippuvuus. Sisäisen lapsen ohella läheisriippuvuus kiinnosti minua ja sainkin siihen liittyvistä kirjoituksista ajateltavaa. Monet läheisriippuvuuteen liittyvät "oireet" (mm. ulkoaohjautuminen, kontrolloimisen tarve, vaikeus luottaa muihin) ovat sellaisia, joissa riittää minullakin työstettävää.

Kolmanneksi minua kiinnostavaksi asiaksi kirjassa nostaisin peilauksen, eli kahden sukupolven kohtaamistapahtuman, eli vanhemman ja lapsen välisen suhteen, jossa lapsi peilaa tunteitaan vanhemman kautta. Tästä lukeminen auttoi minua ymmärtämään itseäni ja vanhempiani hurjasti ja se omalla tavallaan luo pohjaa lähteä työstämään tunneilmaisuani. Ymmärtämisestähän kaikki lähtee liikkeelle.

Koen kirjan lisänneen itsetuntemustani. Se sisältää paljon mielenkiintoista asiaa, mikä auttaa ymmärtämään ihmisiä suuren ilmiön lähellä. Vaikka kirja ei ehkä itselleni kaikkein tärkein kirja olekaan, se on kuitenkin omalla tavallaan merkittävä, hyvä askel itsetuntemukseni (ja muidenkin ihmisten ymmärtämisen) tiellä. On todella hienoa, että hyviä kirjoja on tarjolla monipuolisesti ja paljon ja että niistä saa imettyä itseensä monenlaisia näkökantoja ja tiedonjyväsiä! Tämä kirja oli vieläpä hyvin helppolukuinen ja selkeä, joten sikäli se sopii monille.

3 comments:

Pellon pientareella said...

Miten mä EN muista varmasti, olenko lukenut tämän...? Muistaakseni olen, aikaa sitten.

On muuten Suomen kirjastojärjestelmäkin aika mahtava. On tullut pohdittua monta kertaa parin viime vuoden aikana, kun vihdoin on jaksanut ja halunnut lukea taas paljon.

Anonymous said...

Totta, voimme peilata ajatuksiamme toisiin ihmisiin. Muistaakseni Margaret Mead on sanonut, että juuri tässä hommassa alkaa itseytemme kirkastumaan.
Mikä hauskinta, voimme rakentaa itsellemme altertiloja, käyttäen malleinamme fiktiivisiä ja faktisia ihmisiä. Heidän avullansa voimme lähteä kirkastamaan omaa itseyttämme. Meillä on käsittämättömät voimavarat sisällämme, joiden avulla voimme tulla itseohjautuviksi ihmisiksi, kun vain opimme tätä energiaa hyödyntämään.
Mukavaa pääsiäisen jatkoa!

Nan said...

Pellon pientareella: olen myös ollut monet kerrat todella kiitollinen kirjastojärjestelmälle: se on yksi parhaista keksinöistä!



Katisar: Tuo peilaaminen on ilmeisesti varsin tärkeääkin oman kehityksen kannalta. Oman itseyden kirkastaminen kuulostaa uudelta, en ole kuullut aiemmin siitä. Se on kuitenkin minullekin jo selvää, että meillä on käsittämättömät voimavarat sisällämme, kun vain osaisimme hyödyntää sitä!


--
Hyvää pääsiäisen jatkoa teille!