Aika + tarve jonkinlaiseen muutokseen on paha yhdistelmä. Ihan vain "ohikulkiessani" tein taas kierroksen kirppariparatiisissa ja mukaani tarttui kolme vaatetta, kaikki sellaisia, joilla koen etsiväni uutta tyyliä (tai jotain).
Onko kyseessä siis se, että olen muuttunut ja haluan heijastaa sen ulkoiseen olemukseeni vai haluanko niin palavasti muutosta, että koen pakkoa toteuttaa sen edes jollain tasolla? Niin tai näin, on mukavampaa löytää vaatteita, jotka koen juuri nyt omikseni. Vaatteita, jotka tuovat väriä (ja sitä kautta pirteyttä) elämääni ja jotka sopivat juuri minulle. Näin ainakin kuvittelen.
Hämmästelen sitä, että löysin nyt viimein jo vuosia etsimäni arkihameen. Se vain löytyi, roikkui hengarissa ilman että edes sitä enää etsin. Vaivattomasti. Nyt kun asiaa ajattelen, niin useinhan asiat elämässä tulevat vastaan loppujen lopuksi aika vaivattomasti, kunhan ensin laittaa rattaat pyörimään (tässä tapauksessa kun viimein sain itseni kauppoihin siten, että minulla oli aikaa ja nautinkin kiertelystä (yleensä inhoan kaupoissa kiertelyä)). Pahinta on se vaihe, kun ei pääse edes liikkeelle.
Minusta tuntuu, että yritän (elämän)muutosta liian väkisin. Sen pitäisi tulla vaivattomasti, jotenkin luonnollisesti sen seurauksena, että teen oikeita asioita. Liiasta pinnistämisestä ei saa muuta kuin päänsärkyä, väsymystä ja ärtymystä, se on ainakin nähty ja koettu.
Poistan tällä viikolla lähinnä toppeja ja aluspaitoja (4), joita minulla on hämmästyttävän korkeat pinot. Niiden lisäksi heitän pois yhdet kuminauhoista ikääntyneet sukat.
2 comments:
Onpa mukavaa, että löysit sen hameen ja muitakin kivoja vaatteita! Älä kanna siitä huonoa omatuntoa. Minullakin menossa jonkinlainen uudistumisen kausi, se tuntuu hyvältä.
Mikähän siinäkin on, että poden ostoksistani huonoa omatuntoa... No, olen iloinen löydöistäni. Mukavaa, että välillä tulee uudistumisen kausia :)
Post a Comment