Oi että, kun viime viikko olikin ihana! Sai nukkua juuri niin paljon kuin huvitti ja muutenkaan ei tarvinnut tehdä mitään! Väsymys ei painanut juuri yhtään ja murheita en muistanutkaan. Oi autuutta. (Ai niin, oliko minulla kuumetta ja huono olo? En muista enää.)
Arki on iskenyt kovalla voimalla. Miten voikin tympiä näin paljon? Osittain tämä tympääntyminen johtuu kyllä aivan armottomasta väsymyksestä, hyvä, että jaksan hereillä pysyä. Vaikka olenkin periaatteessa nukkunut hyvin, niin tuntuu, että viime viikon jälkeen mikään unimäärä ei vain ole tarpeeksi. Väsyttää niin, että juuri mikään ei jaksa kiinnostaa.
Uskomatonta, miten väsymys voikin painaa myös mielialaa alas. Nyt on taas ahdistanutkin hieman, vaikka suurempia murheita minulla ei pitäisi ollakaan (pieniä tuntuu aina riittävän). Tosin kyllähän tällainen murehtija aina jotain murehdittavaa keksii; voinhan miettiä vaikka toisten murheita, jos tuntuu, että omissa ei ole tarpeeksi.
Kaipaan niin paljon unta, että oikein pahaa tekee. En ymmärrä, miten väsyneenä saisi pidettyä itsensä hyvällä tuulella, iloisena ja pirteänä. Ei tuo yleensä nimittäin kohdallani tunnu onnistuvan. Sitten kun ottaa huomioon sen, että olen arkena lähes aina väsynyt ja nuutunut, niin ei tunnu mukavalta. En ymmärrä, miten arkipäivät saisi vietyä läpi siten, että ei väsyttäisi. Kai minun pitäisi vain heti töiden jälkeen laittaa nukkumaan, niin saisin tarpeeksi unta ja jaksaisin. Tympii tosi paljon tämä unenpuute ja väsymys, mutta mikään ei tunnu oikein auttavan siihen, että aamulla heräisin pirteänä. Aina väsyttää. Se alkaa jo kyllästyttää. Oma oleminen tuntuu olevan vain yhtä sinnittelyä, jotta pysyisin hereillä.
Ääk, miksi pitää olla näin kaamea arkitympääntyminen!
2 comments:
Minusta tuntuu, että minun kohdallani arkiväsymys johtuu useimmiten asioihin leipiintymisestä, ei unen puutteesta. Joskus nuorempana kävin ulkona keskellä viikkoa ja tulin kahden jälkeen yöllä kotiin, menin seuraavana aamuna töihin kahdeksaksi ja väsymyksestä huolimatta olin iloinen ja innostunut koko päivän. Nyt en varmaan kykenisi samaan ja toivoisinkin, että löytäisin jostain iloa arkeen niin että unen puutetta ei tuntisi.
Kaikesta huolimatta, mukavaa että olet taas terve.
Jotenkin olen itsekin miettinyt, että voisiko tämä ainainen väsymys johtua vain asioihin tympääntymisestä. Päivät kuitenkin nykyään enimmäkseen toistaa itseään, harvemmin mitään arkea katkaisevaa tapahtuu.
Jaksoin myös nuorempana tehdä vaikka mitä, vaikka en aina nukkua olisi ehtinytkään. Jaksamisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Nyt olo on sellainen kuin olisi koko ajan krooninen unenpuute päällä. Tämä on tosi kurjaa :(
Kai tähän vain pitää jotenkin yrittää tottua tai sitten yrittää löytää jotain (piristävää) ratkaisua. Helppoa se ei kuitenkaan ole. Näköjään :(
Post a Comment